5. Mountain Credit / Juha Nurminen 24.5 hyl
Ei tainnu olla meidän päivä ei...
Lähettiin 13 aikaan tallille laittamaan neiti valmiiks. Se oli kauheen kiinnostunu kirkkaanpunasesta valjaskassistaan ja sen sisällöstä. 15 jälkeen lähettiin kohti Sjokea.
Lämmitykses neiti näytti - ja oli tuntunuki - ihan miljoonalta. Se klaaras volttiharjotuksen ravilla ja lähti tosi kevyesti. Itse koe ei sit menny ihan putkeen. Voltissa tuli pieni laukka, sisäradan hevonen meinas tulla syliin ja neiti oli sit ruvennu jännittämään jotain siinä matkalla niin että se kangistu loppua kohden. Ei tiedä että oliko se tuo volttaus, kiima vai porukassa juokseminen, johon se ei oo tottunu.
Katoksilla se käyttäytyi asiallisesti ja varikollaki siihen asti kunnes pesupaikat lähestyi. Siellä oli kaikkee pelottavaa; muita hevosia kärryineen, kuulukset kovalla ja juna meni just ohi. Kakaraa pelotti hurjasti pesupaikan ovella, se oikeen tärisi, mutta tuli pienen jarruttelun jälkeen kiltisti sisään. Niitten pesupaikkojen kehittäjä ei oo kyllä ollu mikään järjen jättiläinen, tilaa oli riittävästi, mutta hevonen piti laittaa naama ovelle päin, ketjut oli varustettu helkkarin huonoilla ja löysillä lukoilla, enkä ainakaan nähny mitään muutakaan mihin olis saanu laitettua kii. Oven sai pökkäämällää auki ja vesipiste oli hevosen takana nurkassa. Kakru ei oo ikinä yrittänykään mua potkasta - koputetaan puuta! -, mutta silti ei jostain syystä innostanu ajatus mennä edes takas ramppaavan ja hermostuneen hevosen perseen taakse. Vähän se rauhottu kun sain veden päälle, mutta protestoi loppuun asti eikä ollu hetkeekään paikallaan, eikä muhun hiipiny pieni paniikki helpottanu tilannetta ollenkaan. Olin varma, että lähtiessä se sinkoo ovesta ku ohjus ja sinkoilee koko matkan takas katoksille, mutta se lähtiki ihan rauhas ja käveli kiltisti. Katoksilla sen piti vielä diivailla eikä melassivesi maistunu. Pikkuhiljaa kuitenki sekä hevonen että omistaja alko väsähtämään, rankka reissu tais olla molemmille!
No, yhtä kokemusta rikkaampana kohti uusia koitoksia :) 14.3 olis tarkotus koittaa onnea uudemman kerran. Eniten tässä harmittaa se, että talvi alkaa kohta kääntyä kevään puolella ja Kakru on ainakin mun mielestä ja kokemuksen perusteella enemmän 'talvihevonen'. Kesällä se on aina ollu hyvin rauhallinen ja nuupahtaneen olonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti