Battling against the time

Jos nyt ajatellaan jälkiviisaasti ja järjellä, hevosen hankkiminen aikanaan oli helvetin huono ajatus. Jokaista ilonhetkeä tuntuu seuraavan vähintään 5xmäärä pettymyksiä ja surua. Elämä on ilmeisesti ravi-innostuksen alusta asti yrittänyt vähän väliä vihjasta, että vaihda jo harrastusta. Nyt ollaan taas tosi isojen pohdintojen edessä ja aikaa päätöksen tekoon ihan liian vähän!

Uutinen ei sinällään tullu yllätyksenä, koska Kt:lle sanoin lauantaina että saas nähä tuliko ne fysiikan lait vastaan. Ja kai tän alitajuntaisesti arvasikin, koska lauantain jälkeen oon vähän väliä yllättänyt itteni oriasemien sivuilta ja Blodbankenista.
Mutta silti en odottanut tätä ratkaisua. En ainakaan näin pian. Toivoin että Kakara olisi jaksanut vielä ensi kevääseen, jolloin olisi saanut suunnitella tulevaa rauhassa. Jos olisi oma talli ja paikka pitää, niin mitään hätää ei olisi.
Muttakun sitä tallia ei ole. Eikä esikaupunkialueelle niin helposti hankittakaan.Väliaikaismajoituksia ja laitumia löytyy varmasti, mutta mites sitten sykyllä?

Muitakin mörköjä on noussut mieliin. Olkoon hevonen vaan kuinka lupaavan tuntuinen ja muiden mielestä hyväsukuinen, mutta mitä jos se ei kestäkään varsan jatkuvaa ja kasvavaa painoa vinoutensa kanssa? Ja pystyykö se edes varsomaan?
Aluksi en harkinnutkaan muita vaihtoehtoja kuin astuttamisen, mutta nyt oon alkanut epäröimään.. Olisiko sittenkin parempi tehdä raskain ratkaisu ja päästää kaveri ajasta ikuisuuteen? Nyt kun jää vielä hyvät muistot..
Toisaalta se tuntuis myös aika väärältä. Jos Kakara jotain on opettanut, niin sen, ettei ikinä saa luovuttaa. Väkisten mennään välillä alamäkeen, mutta kyllä se siitä aikanaan. Se itte sinnitteli 2,5 vuotta kipujensa kanssa ja huomautteli asiasta niin kauan, kunnes vika löydettiin. Mun elämästä katoais vähintään puolet ilman sitä.
Mitä ikinä pätetäänkään, toivon että tehään oikea ratkasu hevosen kannalta.

Treenaushistoria lyhyesti:

- Opetettu 2v keväällä, kesä laitumella, syksystä seuraavaan kevääseen ajettiin vähän miten sattuu (itte en reenaamisen osallistunu, kun oli niin lupaava hevonen).
- 3-vuotis huhtikuussa K oli jo koelähtö vauhdeissa ja meinattiin ilmottaa kokeeseen. Hietasen Hannu sanoi kuitenkin ettei hevonen oo läheskään valmis.
- Kesällä alkoi mystiset selkävaivat ja niiden kanssa meni puolivuotta niin, ettei periaatteessa edes ajettu. Hyödytöntä kävelyä vaan.
- Marraskuussa muutto, ja vuodenvaihteen jälkeen, kun pakkaset lauhtu, alettiin taas ajamaan vähän säännöllisemmin. Neiti pudotteli vauhteja parhaimmillaan 5sek kuussa ja parhaimmillaan se meni jo 23.
- Sitten alkoi taas vaivat, jotka heijastu tällä kertaa jalkoihin. Heinäkuu laitumella, elokuussa näytti, että 2-3kk niin päästään kokeeseen, mutta sitten taas töks.
- Loka-tammikuun aikana kaikki palapelin osat löytyi - revähteneet nivelsiteet vtj:stä ja vasemman puolen luuston vinous.
- Helmikuussa eka koe, maaliskuussa koe läpi, 4 starttia, ennätyks 21,2ke.
- Jalkoja hoidettu yhteensä 3 kertaa piikittämällä, ja ainoat vaivat on johtunu tuosta vinoudesta. Se ei siis ihan lasijalka voi olla. Lahjoja olis kuulemma vaikka mihin, mutta vamma kirisitää sen verran, ettei kilvanajo oo järkevää.

Kakarallahan on NIMELLISESTI ihan asiallinen emälinja. Isä on Virago, jonka näytöt ei päätä huimaa, joten sen saa unohtaa. Emänisä on American Winner, emän emänisä Meadow Road ja kolmas emä itsensä Speedy Crownin täyssisko.
  Anythings Possible oli pitkään ehdoton ykkösvaihtoehto, mutta jokaikinen kerta, kun katon K:n sukutaulua, tuo ärsyttävänihananhoukutteleva American Winner tökkää mua jollain tikulla silmään. Tekis kovasti mieli astuttaa se jollain orilla, jolla on emän- tai isän isänä American Winner.
   Rupesin tutkimaan K:n emälinjan tuotoksia. Sieltä löytyy Speedy Crownin jälkeen kaksi maininnan arvoista tapausta; Road Meester ja Multi Marigold. Kumpikaan ei loppupeleissä ole mistään maailmaa mullistaneesta oriista, niinkuin ei Kakarakaan. Kakaran vuotta nuorempi sisko on S j's Photosta, samaa isä- emänisä yhdistelmää kuin Classic Photo, eikä ole päässyt koetta läpi.
  Multi Marigoldin ja Kakaran isälinjoilta löytyy myös yhdistävä tekijä; Armbro Goal. Muistan jonkun kaverini haukkuneen tuon oriin maanrakoon. Liekö sitten ihan sattumaa, että saman emälinjan yhdeltä hyvältä hevoselta ja toiselta lupaukseski jääneeltä, löytyy ko. ori sukutaulusta?
  Armbro Goal rupesi kiinnostamaan, ja Suomesta löytyy ainakin kaksi varteenotettavaa ehdokasta, joilta löytyy sekä American Winner että Armbro Goal, Holiday Credit ja Blue Chip Star. American Winner tulisi 3+3 ja Armbro Goal 4+4. Sukusiitosprosentti meneekin sinne ehdottomalle ylärajalle, eli vähän yli 15%
  Varsamaksuun olisin valmis uhramaan maksimissaan 6000-7000e - talven aikana ehtii säästää!-. Kuitenkin vaivaa, onko järkeä koittaa näitä 'parempia' oreja, kun lähisuvuista parhaat hevoset ovat jäneet näistä 'huonommista'.
  Blodbanken heitti ehdotuksiksi hyvin vaatimattomat vaihtoehdot:

Going Kronos 

Andover Hall

Maharajah

Taitaa nuo jäädä haaveeksi. Mutta tuo puoltaa American Winner kertausta. Olen lähettänyt kolmelle oriasemalle kyselyt, ja toistaiseksi yhdeltä on vastattu. Ko. asemalta löytyisi kaksi American Winneriin menevää oria, mutta kumpaakaan ei ehdotettu. 

Vaihtoehto listalla ovat tällähetkellä:

Anythigs Possible

Tag The Devil

Dream Vacation
Turbo Sund 

Holiday Credit

Blue Chip Star

Citation Lindy

Make It Happen

Jos jollain on jotain ideaa tai painavaa sanottavaa näistä jalostusasoista, otan mielelläni kommentit vastaan. En todellakaan ymmärrä näistä hönkäsen pöläystä ja nää on vaan totaalisen amatöörin näkemyksiä asioista. 

                                            En todellakaan tiedä tällä hetkellä mitä tehdä!