Teki lievästi sanottuna pahaa laittaa Kakaran 'vanhoja' starttikamppeita kasaan. Jonkin aikaa oon jo pohtinu, että pitäiskö ne myydä. Toisaalta ei raaskis, ne oli kuitenkin mun ekan hevosen, ekan starttarin. Toisaalta ne taas kummittelis tyhjän panttina jossain nurkassa muistuttamassa aika pahasta pettymyksestä. Vaikka astuttamisesta onkin haaveillut jo jonkun aikaa, yksi iso unelma särkyi siinä sivussa. Voi mennä hetkin, ennenkuin oon saanut asian käytyä kokonaan läpi. Joka ikinen kerta kun ajattelen reenarin talliporukkaa, tulee tippa linssiin. Niitä ihmisiä on ihan käsittämätön ikävä, vaikka kauaa ei edes ehditty tuntea. Silti reenari oli eilen soittanut ja kysynyt missä Kakaran kanssa mennään. Se lämmitti mieltä kovasti.
Jep, silat jatkaa matkaansa lauantaina.
Pientä yliherkkyyttä on ilmassa. Jännitys taitaa pikkuhiljaa ottaa vallan alitajunnasta, sunnuntaina on ensimmäinen tiineystarkastus. Tuntuu vähä samalta ku raveihin lähtö. Toiveita on, mutta ei osaa odottaa kuitenkaan oikein mitään. Hienoahan se olisi, jos kerrasta olisi onnistunut, mutta.. Noh, sen näkee sitten. Viimestään sunnuntaina oon varmaan hermoraunio. Lauantain iltavuoro ja raveihin ehtiminen vie vielä niin paljon ajatuksia, etten ehdi stressaamalla stressata ultraa. Vielä. Ravit alkaa 18.30, iltavuoro 18 ja vähintään tunti pitää olla, vaikka ei olisi tekemistäkään. Toivottavasti on hiljaista ja alkupään lähtöihin tulee paljon uusintoja! Tässä maailman kolkassa kun ei liian usein pääse harrastamaan. Jepa jeee..
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTsemppiä sinne. :) Mun pitää oikeen kertoa kun sain TODELLA huonoja uutisia eilen iltavuoron jälkeen. Yksi hevonen joka oli mulle kuin oma niin rakas ♥ :,( niin se oli kuollut, ähkyn seurauksena vatsalaukun kiertymään. Joten muista aina että asiat voivat olla vielä huonommin. ♥
VastaaPoistaOtan osaa! :'(
VastaaPoistaTänään justiin ajattelin että vaikka kaikki onki menny aikalailla päin honkia, niin sentään K on vielä täällä. Pelkään kokoajan että sille sattuu jotain enkä vois ikinä pistää sitä kiertoon.
Ei nää oo vaan eläimiä..! Jaksamisia sinne! <3
Kiitos,♥ joo kyllä oon ihan samaa mieltä siitä että ei ne oo vaan eläimiä. Tääkin heppa oli mulle niin rakas, ja vielä pari viikkoa sitten sanoin että "mä en kyllä kestäisi jos se kuolisi", ja kun se uutinen tuli niin mä aloin itkeä ja itkin koko illan. Ei kaikki käsitä miten kova paikka se on, no ainakaan sen ei tarvitse kärsiä ♥ se oli vasta 12 v. niin kukaan tällästä osannu odottaakkaan, onneks sen 1v. tyttö jäi jatkamaan sukua.
VastaaPoistaIkävät asiat iskee aina ku niitä vähiten odottaa :/ Mutta onneks jäi edes yks varsa! Toivottavasti muistuttaa äitiään :)
VastaaPoistaNiinpä aina kun ei osaa odottaa, joo ja varsa on ulkonäöltä ja luonteeltaan samanlainen kuin äiskänsä oli, ehkä vähän pirteämpi tapaus ;) mutta eipä siitä taida haittaakaan olla, kun syksyllä olisi tarkoitus opettaa kärryjen eteen ja sitte muutaman vuoden päästä startata. :)
VastaaPoistaOnnea hänen tulevaisuudelleen! :)
VastaaPoistaTuuli kiittää ja kumartaa, ja toivotaan että siitä tulisi jotain. ;)
VastaaPoista