Ei sittenkään parantumaton vamma?

Eli niinkun olen hokenut, Kakara on vinossa, vasen puoli on alempana sekä edestä, että takaa. Ensimmäisen kerran eripari takapuoli huomattiin kesällä 2010. Tuolta ajalta ei valitettavasti löynyt kunnollisia kuvia, mutta nämä kuva on otettu 10.3.2010.

Laatu ei päätä huimaa, ja kuvakulmat on hieman erilaiset, mutta kuten näkyy, oikea puoli on pyöreämpi.

Viime syksy

Viime talvi, seisoi yleensä vasen takanen joko näin tai huomattavan takana

Kevät

Heinäkuu

Toivottavasti nuo kuvat valaisevat edes vähän.

Varmaa tietoa ei kai koskaan saada, mutta mitä ikinä onkaan tapahtunut, sen sattunut ennen opettamista, eli viimeistään 2 vuotis keväällä. Ensimmäisenä huomattiin vinous takana ja viime syksynä vasemmasta takasesta löytyi revähtäneet nivelsiteet. Vamman iäksi arvoitiin vähintään vuosi ja sitä hoidettiin laaserilla ja kylmäyksellä. Hevonen muuttui kertaheitolla aivan toiseksi, rauhottui melkein huolestuttavan paljon ja lopetti liiallisen ohjille painamisen. Talvella paljastui, että vinous jatkuu aina päähän asti. Tämä löytyi Kraniosakraalihoidon yhteydessä. Sen jälkeen älyttiinkin katsoa tarkkaan eteen, ja huomattiin eripari etuset, vasen jälleen alempana. Syyksi laitettiin heti tapaturma; kaatuminen. liukastuminen, kompastuminen ja kuperkeikka, törmääminen esim. seinään/ovenkarmiin/johinkin kulmaan, pahimmassa tapauksessa jopa jonkin koneen tönäisemäksi joutuminen - tuo pönttö kun ei väistä -.

Vika on oireillut vuosien varella monella eri tapaa ja aiheuttanut kaikki vaivat, mitä hevosella on ollut.. Kakara tosiaan opetettiin vasta 2 vuotiaana, ja ensimmäiset merkit olivat näkyvillä jo silloin. Hankala opettaa ja käsitellä, ajaessa melkein mahdoton. Ensin ei radalle millään, sitten Kakaraa ei meinannut saada sieltä pois. Ensimmäiset 100m ravia, loput 900m laukkaa, jos piti ottaa yhtään lujempaa tai äkkiseltään kiinni, K rupesi vänkäämään vastaan. 

Syksyn aikana selkä oireili pariin otteeseen, aristamalla ja jumiksella, ravi meni huonommaksi.

Huhti-toukokuussa 2010 Kakara vieraili Suorttilassa, ja oli laukkaillut kurveissa. Kotona tätä ei tapahtunut.

Kesän aikana K meni todella salakavalasti huonoon kuntoon. Se oli melkein 10cm takakorkea ja laiha kuin mikä, olisin halunnut viedä sen laitumelle kasvamaan rauhassa, mutta silloinen kimppa tyrmäsin mielipuolisen ajatukseni, ei treenattua hevosta voi laitumelle laittaa, se menee pilalle! Noh, kintereet rupesivat kesäkuun aika rutisemaan, käveleminen näytti välillä siltä, että takapäässä olisi ollut joku hermostohäikkä, kerran kuulin sen vinkaisevankin kivusta, ravi alkoi mennä epävarmaksi ja Kakara haki ajaessa kokoajan päällään. Sitten yksi kaunis heinäkuun päivä otin hevosen sisälle ja kääntäessä se meinasin levitä käytävällä. Raukka oli mennyt niin jumiin että hyvä kun pääsi kävelemään! Mitä mä nyt teen? - Aja vaan, kyllä se siitä! Alempi vasen puoli huomattiin, se laitettiin kasvukipujen ja heikomman lihaksiston piikkiin. Kävelyä, kävelyä.

Syksy toi mukanaan vain käsittämättömän ohjille painamisen ja könkkä-ravin. Kävelemään K ei suostunut, hölkätessä etupää haki kokoajan ja perä pomppi siihen malliin, ettei tuleeko sieltä monot syliin vai mitä. Sekin laittaminen sai aikaa protestin. Hieroja, heinäkuussa pikavisiitin tehnyt ell ja osteopaatti totesivat että se on vain jumissa, Lokakuussa päästiin viimein klinikalle - vasta ku olin ilmoittanut näyttäväni Kakaraa kunnanlääkärille -. Oej ja vtj vuohiset piikitettiin, takapolviin pliisterit, mutta vikaa hevosesta ei löytynyt. Sillä pitää vaan ajaa.

Marraskuussa oli viimein edessä muutto pienelle tallille, jossa oli isot tarhat - Raviskalla 5x10m - ja kavereita pystyi rapsuttamaan aidan yli. Ei mennyt kahtakaan viikkoa, K oli valjaissa ehkä 3 kertaa, selkä kivut katosivat melkein vuodeksi.

Maaliskuun loppuun kaikki meni hyvin, mutta kun ruvettiin ajamaan lujempaa, jalat ei meinanneet mahtua alle, tuli laukkoja, vuohiset turvottelivat ja olivat lämpimät ja Kakara kutistui taas uhkaavasti.

Vikaa ei taaskaan löytynyt,  K oli ruipelo siihen nähden mitä söi ja kasvoi edelleen, joten ajateltiin että sillä on vaan huonot takapolvet ja kasvukipuja. Kesällä K laitettiin pakko lomalle lautumelle, elokuussa jatkettiin ja kaikki meni taas hyvin syyskuuhun asti.

Silloin huomattiin, että oikea takanen on jäänyt heikommaksi - vasemmassa oli ollut painavempaa kenkää ym, kun tosiaan ajateltiin, että se heikompi ja sen vuoksi alempana - eikä liikerata ole ihan puhdas. Sitä ruvettiin korjaamaan häntäremmistä, jalkojen välistä aisojen korkeidelle menevällä narulla. Tulosta tuli, mutta niin myös pientä rasittumista. Fysioterapeutti hälytettiin paikalle hoitamaan oikeaa takasta ja siinä sattumalta löytyi revähtäneet nivelsiteet vasemmasta takasesta.

Talvella paljastui koko hevosen vinous - kukaan ei ikinä tajunnut katsoa eteen -. Vikaa saatiin hieman korjattua Kraniosakraalihoidolla, mutta se tuomittiin parantumattomaksi. Starttiin päästiin, mutta sitten alkoi taas ongelmat. Peruskäsittelyssa, ajossa ja hiiteillä ei tuntunut, että jotain olisi pielessä, mutta kun kaksi viimeistä starttia meni heti kättelyssä tulokseen hpl, katsottiin parhaaksi luovuttaa.

Kuten monista kuvista näkyy, Kakaralla on 21-aikaiseksikin hyvin lihasköyhä takamus. Vinous on syynä siihenkin. Oikea takanen unohdettiin ja se jäi heikommaksi. Vasempaa takaseen taas K ei pystynyt saamaan voimaa.

Parantumaton - tässä uskossa elettiin aina viime sunnuntaihin asti, sitten tallinpitäjä - joka opiskelee hevoshierontaa - tiputti todellisen pommin. Sain viestin: 'tuli vastaan tunnilla. Lantio-ristiluu siteen revähdys = takapään eriasteinen jäykkyys. Toinen puoli ylempänä. Kaatuminen, liukastuminen syynä.'

Juuri se alue, mikä Kakaralla on kaikista kipein, varsinkin vasemmalta puolelta. Tälläinen vamma voi vetää koko hevosen mutkalle. Paraminen vaatii aikaa n. puoli vuotta, lepoa.

Kesän 2010 jälkeen Kakaran takamus on tasoittunut, joskus sanoinkin että mitä jos sillä on vaan mennyt sieltä jotain ruttuun? Viikko - pari sitten tokaisin tallinpitäjälle, että K on lihonnut niin paljon, että takapää näyttäisi olevan melkein tasan, Nykyään se seisookin huomattavasti useammin kaikki jalat tasan, mitä ei aikaisemmin ole tapahtunut. Se on kohta kolme kuukautta vain ollut...