Tällä hetkellä tuntuu pahasti tuolta. Mutta voi, kuinka yhden ihmisen hymy voikaan pelastaa koko päivän. Vaikka se ihminen onkin vain kaukainen haave, jota ei ole ikinä tavannut ja tuskin tapaa. Samainen tapaus on myös syy siihen, miksi raviurheilu ja moni muukaan asia jaksaa tällä hetkellä edes kiinnostaa...
Takaisin tähän maailmaan, viimeaikoina on tullut kuvattua parit ravit, oltua töissä ja käytyä serkun häissä Kirkkonummella. Amerikkaan muuttanut serkkukin kävi pari viikkoa sitten ja näytti kuvia valtameren tuolta puolen. Ne kuvat ja viikon takainen visiitti Etelä-Suomeen sai aikaan hillittömän matkakuumeen! Tilannetta ei myöskään helpottanut eilen yhden asiakkaan 20min kestänyt tarinatuokio hienoista extempore-reissuista, joita hän oli tehnyt pitkin Suomen pikkuteitä.
Kakaran kanssa päästiin pienoiseen alamäkeen. Neiti sai pari viikkoa sitten hieronnan, ja oli huomattavasti parempi kuin viimeksi. Hieronta sai aikaiseksi taas hienon ilmeily- ja haukottelusarjan. Sovitettiin myös satulaa, joka oli hieman toispuoleinen, mutta muuttuu sopivaksi, kunhan neiti saa vain lihasta ja lisää pyöreyttä. Hieronnan ja sovituksen jälkeen juteltiin tallinpitäjän kanssa niitä näitä rauhallisella äänellä ja rapsuteltiin Kakaraa siinä sivussa - neiti rentoutui vähän liikaakin. Ensin notkahti takajalat vuoron perään, hevonen alkoi mennä veltoksi, pää laski alemmas ja vasen etunen alkoi uhkaavasti notkumaan. Meille tuli hieman kiire saada K hereille, tuskin olisi kulunut kovin kauaa että neiti olisi ollut täydessä unessa ja levinnyt lattiatasoon. :')
S mainitsi siinä, että Kakara kävelee vähän kummallisesti takajaloillaan. Olin jo jonkun aikaa kuunnellut että kintereet naksuu. Ei kiinnitetty asiaan sitten sen kummemmin huomiota, Kakara kun on levossa eikä näytä että olis jotain murhetta.
Seuraavana päivä oli jo toinen ääni kellossa, kun näin miten huterasti se kävelee. Tehtiin taivutuskoe, ja vika paikantui kintereisiin. Siinä sitten spekuloitiin kaikki mahdollinen pienestä rasituksesta irtopaloihin ym. Todennäköisin syy kuitenkin on, että se on vain kävellyt laitumella liikaa - tilaa kun on 2ha - ja sateet ovat muuttaneet polut liukkaiksi, joten se joutuu jännittämään ettei lipsu.
Ensiavuksi hain Msm-linimenttiä ja kolme pönttöä Joint Balancea, kun sitä sai Minimanista melkein päiväysvanhana -50%, Tilanne on hieman helpotannut, mutta syksy on kovaa vauhtia tulossa ja kurat vaan lisääntyy. Kävin hakemassa neidille kengät, kovapalareunat eteen ja kultakengät nastoilla taakse. Nyt pitäisi enää keksiä kenkääjä jostain.Ratsu-/painavia kenkiäkin meille ehdotettiin, mutta jos K on jo tuollaisesta kipeytynyt, niin tuskin painavat kengät jalassa 24/7 tekis hyvää..
Oon yrittänyt jo 5:stä eri firmasta metsästää Hunajasiideriä tuloksetta. Jos täällä, en viitti sanoo missä, maailman kolkassa aikoo harrastaa jotain vähän 'erikoisempaa', niin kaiken tarpeellisen joutuu hakemaan vähintään Tervajoelta. Sieltäkään ei tosin löynyt, eikä valjaisautoista. En tiedä uskailtaisko sitä tehdä itse, kun ainesosat on vain omenaviinietikka ja hunaja.. Pitää myös ennen Vaasan viimeisiä raveja käydä hamstraamassa lapselle kunnon kenkiä varastoon talven varalle. Niitäkään ei täältä saa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti