Kauran vähennykset ja pellavan pois jättämisen myötä patit on ovat vähentyneet ja pienentyneet, mutta sitkeässä ne ovat. Mikähän sieltä vielä puskee läpi? Mineral Plus? E-vitamiini? Neiti ole vahingossakaan lihonnut, mutta eipä se ole onneksi laihtunutkaan. Ainoa mikä on alkanut kasvaa, on talvikarva.
Kakrulaiselle on tullut selvä 'käytöskaavio'. Loppukuusta se aina kiukkuinen ja kärsimätön, alkukuusta taas kuin Herran enkeli. Pari-kolme viikkoa sitten se ei ollut harjatessa ja kahdella hieronta kerralla hetkeäkään paikallaan. Nyt se on ollut viikon rauhallinen ja niin mahdottoman iloisen oloinen, vaikka ikävien kelien takia ulkoiluaika on ollut hieman lyhyempi. Hieman on ollut erimielisyyttä taas siitä, että saako niitä nisien välissä olevia kuria ja rupia tutkia, mutta pienen seilailun, vihaisen hännän huiskimisen ja muka-potkasen-sua-jalkojen nostelun jälkeen se on luovuttanut ja seisonut paikallaan. Ilme tosin on kertonut mitä neiti musta ja tilanteesta ajattelee.
Onneksi se harvemmin vetää palkokasveja nenäänsä loppu illaksi. Pakollisen pahan jälkeen seuraa harjailu ja rapsuttelu tuokio. Yleensä naama ja korvat palautuvat äkkiä 'mitäs sitten tehään?' asentoon, viimeistään, kun lykkään näitä nenän eteen:
Näitä nameja parempia ei taida löytyä! Eilen jämähdin puoleksi tunniksi Kakaran ovensuuhun ja neiti oli kokoajan rapsuttelemassa, hapuilemassa ja pökkimässä takkia ja nuolemassa mun käsiä. Höpsö, jääräpäinen pikku Tirpulainen. :')
Tarkoituksena olisi käydä tekemässä narunpäästä pientä kävelylenkkiä, jos tuo veden tulo tailvaalta joskus loppuu. Valjaat tekisi mieli löydä selkään ja lähteä katsomaan, kuinka lujaa tätä akkaa vietäisiin 4kk levon jälkeen, mutta ehkä on parempi vielä antaa olla. Annetaan Mammalle nyt viimein se vamman vaatima puolen vuoden lepo, kun kiire ei ole mihinkään.
Ps. Lukijamäärä on kivunnut jo 16:sta, jeij! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti