Loimet:
Ulkoloimia löytyy kaiken kaikkiaan neljä kappaletta:
Musta Eurohunterin fullneck toppaloimi
Marjapuuron värinen Riding House highneck toppaloimi
Sinisen harmaa Riding House sadeloimi verkkovuorella
Tummasini-kelta Eurohunter tai Riding House,
todistetusti painepesurin kestävä fullneck fleece vuorella.
Muut loimet:
Fleesejä löytyy limenvihreä, vaaleansininen, l.valko-kelta-vihreä-ruskea raidallinen ja pari harmaata, jotka tosin ovat jo riekaleina.
Yllä olevassa kuvassa vilahtava pinkki vohveliloimi.
Villaloimi:
Tallitoppis tummansininen
Nöyryyttävä itikkatakki:
Riimuja
löytyy ruskeina beta ja nahkainen, tummansini-keltainen, valko-musta, toisen toppaloimen kuvassa näkyvä vaaleanpunainen ja puna-keltainen (♥)
Naruja
Valko-vihreä, joku tosi vanha tummanvihreä puuvilla, vähintään yhtä vanha tummansini-punainen ja nahkainen väriltään konjakki.
Liikutuskamppeet:Jos meidän starttivehkeet oli edustuskelpoiset niin kotivaljaista ei voi sanoa samaa.
Gp-tackin remmisilat automaatti sekillä, pitkäliinaisella rintaremmillä, Finntackin mahavyöllä, Wahlsteenin paksulla patjalla ja kankaisilla pikalukko-ohjilla.
Aikaa sitten parhaat päivänsä nähneet, edellisessä elämässä ei liian hyvin pidetyt, Kakaran kaupan kylkiäisenä ostetut. Aiselenkit eriparia, yläremmi menee lukuisista huoltoyrityksistä huolimatta aivan kippuralle ja koppuralle eikä aisalenkkien kannattimien uusiminen olisi huono ajatus ja päävehkeetkin alkavat olla niskaremmeistä alkaen entiset.
Jostain syystä kuitenkin tykkään näistä. Tekkeli on muutoin vallan mainiossa kunnossa, joten parit epäkohdat uusimalla näistä saa vielä kelpo pelin.
Toiset päävehkeet olen ostanut, mutta nämä taitavat olla aika naftit Tirpuselle.
(Vinkvink tästä lähtis cob-pienehkö full Wahlsteenit posteineen 55e (ovh. 69e)
Satulankin
ehdin hankkia, sitä on peräti kaksi kertaa käytetty.
Kerran Kakaralla ja kerran lainassa edustustehvävissä.
Wintecin 500 estesatula.
Halusin ostaa kerralla edes kohtalaisen satulan, koska sain niin paljon negatiivisia kommentteja halvimmista satuloista enkä halunnut riskeerata K:n selän kanssa. Lisäksi ruipelon kohdalla uskoin, että saisin aika nopeasti (jos ratsastus ei olisi jäänyt siihen yhteen kertaan) etsiä taas uuden satulan , jos ostaisin ei vaihtokaarellisen. Eikä se ihan metsään mennyt. Vielä elokuussa musta kaari oli hyvä, mutta tammikuussa se oli jäänyt auttamatta liian kapeaksi ja tilalle olisi saanut vaihtaa punaisen.
Satulahuopia löytyy kaksi, ylläoleva ja:
Kotiajoon en ole suojia hankkinut, kun ei niitä tullut koskaan Raviskallakaan käytettyä.
Salamatkustajalle olen ostanut riimun ja lime-mustan narun.
Nyt me jäädäänkin Bloggerin kanssa taas miettimään että tallennetaanko ja julkaistaanko tää teksti vai ei.
x valehtelematta lähemmäs 100 kertaa, jossei enemmänkin. Jos tää blogi tekee yllättäen katoamistempun, johtuu siitä etten jaksa tapella tän kans!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti