She never really had a chance

''Mä luulin suru sammuu

tai himmentyy

Mä luulin että kipu häipyyy,

menee kadoksiin
Mä luulin aika ikävän syö,

Ja toivo epätoivoni lyö

Mä luulin päättyy jokainen yö valonsäteisiin''

Ravin tynkää kolmen päivän vanhana

Puolivuotta, päivälleen. En edes tiedä oikein mitä sanoa. Meidän urhea pikkulikka, vaikkei se ikinä ollut pientä nähnytkään. Niin kauan häntä odotettiin. Se oli rohkea ja eikä luovuttanut koskaan. Kaiken piti mennä paremmin kuin Kakaran kanssa. Kaikki oli mahdollista meidän pienen sankarittaren kanssa. Kaiken epätoivon jälkeen oli hienoa nähdä ne yhdessä onnellisena ulkona, Kakarakin tuntui olevan niin suunnattoman ylpeä pikkuisestaan. Kun Kakara päättikin kesken kaiken, ettei hänen vauvaansa anneta kellekään muulle. Se torstai päivä ja ne onnentunteet... Kun kaikki tuntui viimein kääntyvän hyväksi...

Kun katsoo tallin kolmea muuta tämän kesäistä, tuntuu että joukosta puuttuu joku. Sitä tunnetta ei täytä myöhemmin ilmestynyt neljäs puttevaavi, siellä pitäisi olla vielä jonkun muunkin. Kuinkahan iso Liekki olisi nyt, kun ne putetkin tuntuvat niin valtavilta saatika millainen jätti siitä olisi kasvanutkaan? Voi lapsi rakas...

Sä olet mukana muistoissamme joka hetki, aina sydämmissämme. Kiitos ja anteeksi kaikesta ♥

'' You've got the future on your side

You're gonna be fine now

I know what ever you dicide

You're gonna shine'' ♥