29.12.2013

Blogit

Joulukuun alkupuolella pyysin teitä linkittämään blogejanne ja lupasin tehdä 5-10:sta pienen esittelyn tämän kuun aikana (onnistuin jopa vaikka vähän hilkulle meni!). Blogeja tuli sopivasti kahdeksan kappaletta (muistelen Hilla teitäkin tätä tehdessäni :) ), joten ei tarvinnut ruveta karsimaan mitään, sillä kaikki ovat yhtälailla huomionarvoisia. Kaikki ovat myös oman seurannan alla, joko julkisesti tai yksityisesti. Tämä oli yllättävän vaikeaakin, ajatuksia oli päässä vaikka kuinka paljon, mutta niiden pukeminen sanoiksi olikin sitten vähän haastavempaa, kun vielä yritti muotoilla asiat niin etteivät kaikki olisi samallalailla kirjoitettu! Joten, päätin jatkaa jo peruskoulun kokeista tuttua tapaani, ja tiivistää asiat muutamaan lauseeseen.

Raviaskelia

Pääasiassa ravipainotteinen, hevosalan opiskelijan blogi, jonka pääosissa esiintyvät kaksi suomenhevosta. Mukaan mahtuu myös muita tallin asukkeja ja hurmaava Mikke-koira.

Never say never

Emmin ja suomentamma Justiinan blogi oli ensimmäisiä, joita rupesin aikanaan lukemaan. Raviaiheinen blogi, joka kertoo elävästi hevosenomistamisen valo- ja varjopuolet. Teksteissä piipahtaa myös lv-tamma Mila ja poni ruuna Pave.
 
Elämää orpovarsan kanssa 

Lyhyesti voisin sanoa, että kohtalotoveri. Jäin tätä lukemaan vertaistukena omaa nappulaa odotellessa. Blogi kertoo suloisesta Siina-varsasta, joka jäi orvoksi vain 9:n päivän vanhana. Vastoinkäymisiä on riittänyt yhdelle ihmiselle aivan liikaa, mutta periksi ei ole annettu. Blogissa pääsee seuraamaan ja elämään mukana hieman erilaista kasvutarinaa.
 
Tyttöset kuin tähtöset 

Lilla-tinkerin blogia jäin myös lukemaan keväällä. Silloin vielä masussa mukana hengaillut Lahja on kesän aikana jo kasvanut isoksi tytöksi, ja saanut kaverikseen samanikäisen lv-tamma Lolan. Ratsastuksen, parellin ja varsojen opettamisen lisäksi saadaan jälleen odotella myös neljättä karvaturpaa saapuvaksi.

Skyfighter 

Tässä blogissa koukutti ensimmäisenä tarina (tihrustan täällä tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani): 12. pitkän vuoden ja katkonaisten tietolähteiden jälkeen hevosen ja hoitajan tiet kohtaavat jälleen ja pitkäaikainen haave toteutuu. En tiedä, olisiko itselläni ikinä riittänyt sinnikkyys vastaavaan! Lisäksi blogista löytyy asiaa niin kavioista, kuin satulan sovituksesta ja raudattomuudesta.
   
Stall Sirkkala 

Blogissa seurataan nuoren suokkitamman matkaa kohti raviratoja, sekä suloisen ponimamman ja toivottavasti tulevan suokkimamman elämää. Osuvasti ja suorasanaisesti kirjoitettua arkea oman tallin ja raviurheilun parissa.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita 

Raviurheilua ponien ja hevosten muodossa, niin omien kuin laina-ajettavienkin kanssa. Pääosissa ovat mainio suomenherra Vekkuli, sekä sympaattinen vaavishettis Elmeri (kai kolmevuotiaaksi kääntyvästä voi vielä niin sanoa?).

Annan talli

Kertoo kuudesta suomenhevosesta. Blogissa päästään seuraamaan hevosten elämää jo kolmessa eri polvessa, alkaen ensimmäisestä omasta hevosesta tämän tyttären kautta kahteen lapsen lapseen. Syksyn myötä mukaan tupsahti myös kaksi kesällistä pikkutammaa. Raviurheilua päästään siis seuraamaan monelta kantilta.


Löysittekö uutta lukemista? :) 

6 kommenttia:

  1. Joo voi Elmeriä vaaviksi sanoa, mulle se on vaava varmaan vielä 10vuotiaanakin! :D Ja ihan aiheesta poiketen lueskelin omia postauksiani ja 31.12.2013 angstipostaustani, johon olit toivotellut tsempit ja todennut että toivottavasti vuosi -13 ei ole epäonnen vuosi.. Silloin ei osannut odottaa tämän vuoden tapahtumista mitään. Epäonnea on ollut sulla ja mulla ja varmaan monella muullakin. :( Mutta sovitaan niin että ensi vuosi on sitten epäonnea seuraava suoerhyvänonnen vuosi! Mahtavaa uutta vuotta! Toivon kaikkea hyvää jatkoon teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin taitaa munkin ikuinen lapsi olla vaavi vielä kolmen vuoden päästäkin. :D Oon niin monet kerrat muuten miettiny tota kommenttiani ajatellu että onnistuinko kiroamaan meidät molemmat. Olis vissiin pitäny olla hiljaa. Mäkin odotin tätä vuotta niin innolla, ei tällästä olis ikinä osannu odottaa :( Monet kerrat on myös tullut mietittyä, että onko tällä vuodella jotain huhtikuussa syntyneitä vastaan, kun tiedän muutaman muunkin oinaan joilla on ollut aika takkuista :/ Oon niin monet kerrat sanonu kuluneen vuoden ja Kakaran tiineyden aikana, että toivotaan toivotaan, eikä mikää ole onnistunut, joten, nyt lopetetaan toivomiset ja sovitaan tosiaan ens vuodesta tulee parempi! Hyvää uutta vuotta sinnekin ja kaikkea hyvää teidänkin tulevaan! ♥

      Poista
    2. Mä en edes muistanut tuota kommenttia ennen kuin eilen luin sen. Ja eiköhän vuosi 2013 kironnut ihan itse itsensä... Vuodelta odotettiin paljon, mutta lopputulos oli kaukana odotuksista. Jos vuosi sitten joku olisi sanonut mulle, että vuoden päästä sulla on uus poni ja Stara on tähtenä taivaalla, olisin varmaan vetäny sitä pataan. Tässä sitä vaan ollaan ja täytyy keskittyä positiivisiin asioihin. Näillä mennään ja ens vuonna mennään lujaa ekä toivota sitä! Tvomisesta ei ole tosiaan ollut mitään hyötyä. Nyt näytetään huonolle tuurille takapuolta ja otetaan suunta ylös päin! :) Jeah, ens vuosi on meidän, se on nyt päätetty! :D

      Poista
    3. Muistan sen huolestuneena kirjoittaneeni, kun Kakarankin kanssa kaikki oli sillä hetkellä päin... Eihän tollasta osaa edes kuvitella! Vaikka kokoajan aina pelkää (ainakin itse pelkään), että rakkain lähtee, niin ei sitä silti voi uskoa tapahtuvan. Niin paljon on odottamatonta todellakin tapahtunut :( Mä kun olin varma, että meillä Kakara lähtee ensimmäisenä... Jotenkin näistä kuitenkin aina selviää, vaikka ikävä, suru ja paha olo ei koskaan hellitäkään..
      Jep, nyt loppuu toivomiset ja passitetaan paha-karma matkoihinsa! :D Tästähän ei ole suunta kuin ylöspäin!

      Poista
  2. Tuttuja oli joukossa mutta tuli vilkaistua nuo kaikki muutkin, oli ihan hauska tehdä visiittiä etenkin tuonne ravimaailman puolelle :)

    VastaaPoista