Nyt ehdokkaita on ollut monia. Huutokaupasta yksi olikin jo aivan hilkulla jäädä haaviin. Mikään ei ole kuitenkaan säväyttänyt sillälailla. Johtuuko tämä nyt sitten Karmasta ja siitä että nyt on 'haluan toisen hevosen' tunne? Lyhyesti kriteerit ovat selvät, haluan sellaisen hevosen kuin Olli tai Kakara. Liekkiin on paha verrata, mutta eipä sekään mikään pöllömmän näköinen varsa ollut, ja se oli vielä perinyt emänsä koneen ja kapasiteetin (sillä kultasella päällä varustettuna), niin senkin voi laittaa tuohon listaan. Siinäpä dilemma, mistä löytää hevonen, joka miellyttää suvullisesti, rakenteellisesti, luonteensa ja liikkeidensä puolesta samallalailla kuin ne ja hinta ei mene yli Ollin? Niinpä, ei mistään! Ehkä se helpottaisi, jos elokuun tapahtumista pääsisi yli, mutta se on jo aivan toivoton tehtävä. Ollin jälkeen on vain hankala tyytyä enää mihinkään. Saanko sen takaisin, jos lupaan, etten enää koskaan valita mistään ja enkä ole huonolla tuulella?
14.12.2013
Luukku 14: Mahdoton tehtävä?
Hevosen hankkiminen nimittäin (Heppatarvikkeen blogissakin oli asiaa aiheesta, ihanaa etten ole yksin!). Tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä! Kun tuntuu ettei 'sitä oikeaa' vain löydy millään. Muutamaa hevosta on käyty katsomassa, parista laitettu postia, soiteltu, mutta mikään ei vain tunnu natsaavan. Isona tekijänä tässä on ymmärrettevästi Olli, vaikka mä olen todella helposti innostuva (vielä nopeammin kyllästyvä) ihminen, kovinkaan monesta asiasta ei tämän elämän aikana ole tullut samanlaista tunnetta, kuin silloin Ollin sivun avauteassa eteeni kasvattajan sivuilla. Meinasin todenteolla pudota tuolilta ja tuijotin vain näyttöä monttu auki hyvän tovin. Kaiken sen kurjuuden, menettämisen, menetyksen pelon ja 'mä en enää ikinä ota hevosta, mä en kestä tällästä' hokemisen keskellä silmien eteen osuikin jotain, mikä sai kertoheitolla toisiin ajatuksiin. Sen hetken jälkeen ei mennyt kuin viikon verran, päätös oli lyöty lukkoon ja alustavat kaupat tehty.
Nyt ehdokkaita on ollut monia. Huutokaupasta yksi olikin jo aivan hilkulla jäädä haaviin. Mikään ei ole kuitenkaan säväyttänyt sillälailla. Johtuuko tämä nyt sitten Karmasta ja siitä että nyt on 'haluan toisen hevosen' tunne? Lyhyesti kriteerit ovat selvät, haluan sellaisen hevosen kuin Olli tai Kakara. Liekkiin on paha verrata, mutta eipä sekään mikään pöllömmän näköinen varsa ollut, ja se oli vielä perinyt emänsä koneen ja kapasiteetin (sillä kultasella päällä varustettuna), niin senkin voi laittaa tuohon listaan. Siinäpä dilemma, mistä löytää hevonen, joka miellyttää suvullisesti, rakenteellisesti, luonteensa ja liikkeidensä puolesta samallalailla kuin ne ja hinta ei mene yli Ollin? Niinpä, ei mistään! Ehkä se helpottaisi, jos elokuun tapahtumista pääsisi yli, mutta se on jo aivan toivoton tehtävä. Ollin jälkeen on vain hankala tyytyä enää mihinkään. Saanko sen takaisin, jos lupaan, etten enää koskaan valita mistään ja enkä ole huonolla tuulella?
Nyt ehdokkaita on ollut monia. Huutokaupasta yksi olikin jo aivan hilkulla jäädä haaviin. Mikään ei ole kuitenkaan säväyttänyt sillälailla. Johtuuko tämä nyt sitten Karmasta ja siitä että nyt on 'haluan toisen hevosen' tunne? Lyhyesti kriteerit ovat selvät, haluan sellaisen hevosen kuin Olli tai Kakara. Liekkiin on paha verrata, mutta eipä sekään mikään pöllömmän näköinen varsa ollut, ja se oli vielä perinyt emänsä koneen ja kapasiteetin (sillä kultasella päällä varustettuna), niin senkin voi laittaa tuohon listaan. Siinäpä dilemma, mistä löytää hevonen, joka miellyttää suvullisesti, rakenteellisesti, luonteensa ja liikkeidensä puolesta samallalailla kuin ne ja hinta ei mene yli Ollin? Niinpä, ei mistään! Ehkä se helpottaisi, jos elokuun tapahtumista pääsisi yli, mutta se on jo aivan toivoton tehtävä. Ollin jälkeen on vain hankala tyytyä enää mihinkään. Saanko sen takaisin, jos lupaan, etten enää koskaan valita mistään ja enkä ole huonolla tuulella?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jotenkin edes vähän koen samaistuvani tuohon tunteeseen vaikka tilanne olikin eri. Ajatus uudesta oli että käytännön takia pakko ostaa heti uusi. Suruaikaa ei siis jäänyt lainkaan jälkikäteen ehkä ihan hyvä. Nyt on voinut surra hitaasti pikkuhiljaa ajatus kerrallaan, mutta elämän on jatkuttava. Suru ei missään vaiheessa ole päässyt musertavan suureksi. Mua auttoi ajatus että Elmeri on Staran seuraaja ei korvaaja.kukaan ei ikinä ole kuin Stara, eikö tarvikaan olla vaikka välillä tuleekin verrattua "Stara teki näin.. Elmeri tekee näin..". On vain täytynyt antaa mahdollisuus ja avata mieli ja sydän uudelle tulokkaalle ja on Se paikkansa sydämestä ottanut, muttei vienyt Staran paikkaa eikä koskaan tule viemään.
VastaaPoistaTäysin ymmärrettävää että on vaikea löytää sopivaa täydellisen jälkeen, mutta tsemppiä sulle etsintään. Pidä mieli ja sydäin avoinna! Kukaan ei ehkä ole samanlainen, mutta voi silti olla hyvä :) eräs kaveri totesi miehiin liittyen, että " sitä ikinä välttämättä rakastu ensi silmäyksellä palavasti, mutta saatat huomata ettei siinä ole mitään suurta vikaa" :D
"Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa..." Toivottaan että joku hurmuriheppa saapuu sun elämään hurmaamaan :) huomaan että kommentistani tuli romaani :D mutta saipas taas kerran purettua ja käsiteltyä hieman omaakin srun möhkälettä..
Ei kai liian pitkää kommenttia voi olla! Ja hyvä näitä omia kokemuksia on jakaa, se kun helpottaa oloa puolin ja toisin. :)
PoistaMoni sanoo sitä, että kaikista paras lääke on ottaa heti uusi tilalle, varmasti se on niin. :) Parastahan sen olisi mennä niinkuin teillä, ettei ehtisi jäädä laakeireilleen makaamaan. Liekin kanssa auttoi se, että päästiin heti suuntamaan Kakaran kanssa eteepäin, ja ratkaisemaan sitä ikuista mysteeriä ja kun tiesi, ettei sillä varsalla ollut enää toivoa, oli kaikista paras päästää se menemään. Ollin tapausta en oo vieläkään hyväksynyt, enkä tule koskaan pääsemään siitä yli. Se kun oli toivonpilkahdus kaiken myrskyn keskellä ja kaikki näytti niin loistavalta. Siten sekin rysähtää yhtäkkiä samaan sumaan. Senkin kohtalosta ja siitä päivästä jäi elämämään niin paljon kysymysmerkkejä kuulemani perusteella, etten kertakaikkiaan usko sen olleen vain hevosessa ollut vika. Se taas hankaloittaa kaikkea entisestään (ja jääräpää mikä jääräpää).
Tuo miehistä sanottu oli aivan loistava! :D Näinhän se menee, ehkä pitäis vaan lopettaa se tähtien haikailu taivaalta, silläkin uhalla ettei sitä tulevaisuuden toivoa satukaan kohdalle ja kohta on kaksi joutilasta rapsutettavana :) Asioilla on tapana yleensä järjestyä parhain päin.
Kiitos tästä kommentista, ja tsemppiä teille tulevaan! :)