Luukku 16: HRA Jermu

En ole tainnut koko blogin olemassa olon aikana mainita että meiltä löytyy tälläinenkin otus?

Jossain välissä tätä Joulukuuta jo 10 vuotta täyttävä parta-agama vanhus, HERRA JERMU. Jemppu on asustellut meillä toukokuusta 2004 asti. Liskoja meillä oli ollut ennemmin kaikkiaan kolme. Isä sanoi joskus, että jos parta-agama löytyy jostain 100e:lla, niin sitten voidaan sellainen vielä ottaa (maksoivat siihen aikaan helposti yli 200e). Jermu sitten löytyi sattumalta kun olimme Helsingissa isän isän luona piipahtamassa. Herra oli 'laatuvirheellinen', sillä siltä puuttui hännästä puolet. Faunattaren sivuilla sanottiin hyvin, että parta-agamat voivat olla liiankin ahneita. Ahneus koitui myös Jermun ja toisen sisaruksen hännän kohtaloksi: ruoka-aikana kavereilla oli niin kiire syödä kaikki mikä eteen tulee ja siinä sivussa meni pari häntääkin poikki. Samaisesta ahneudesta juontaa myös herran nimi. Myyjä antoi Jermulle sirkkoja liikkeessä terraarioon ja ne katosivat alta aikayksikön. Mietimme siskoni kanssa jotain ahneelle sopivaa nimeä, Jermu, juuri täydellinen sille ahmatille!

 Jermu(inen hirmuinen) - nimi kuvastaa myös ihan hyvin herran luonetta. Se on aina ollut kiukkuinen ja hapan. Edellinen parta-agamamme Lintti oli todella seurallinen, paijattava ja rauhallinen. Nuorempana Jermu ei pitänyt ollenkaan kun siihen koskettiin, se siirtyi heti, saattoi tuhista ja sihistä ja sen parta meni aivan mustaksi. Kun sen otti käsiin ja laittoi lattialle, se raapi minkä kerkesi ja joka paikka oli itsellä naarmuilla. Vanhemmiten se on hieman leppynyt, eikä saa enää niin hirveitä kilareita jos siihen julkenee koskea, mutta halveksuvia katseita saa edelleen helposti osakseen. Utelias ja seurallinen se on, niin kauan kun pysyt kosketusetäisyyden päässä. Monesti iltapäivisin se on mökissään murjottamassa, mutta kun joku tulee kotiin, herra ilmestyy äkkiä kivelleen pällistelemään. Myös siivotessa se on kovasti hengessä mukana ihmettelemässä.
Jos Jemppua pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se on suuruuden hullu! Se kiipeilee (tai ainakin yrittää) välillä vaikka mitä pitkin yleensä huonolla menestyksellä. Joskus se on löytynyt lattialla olevista kukkaruukuista, niistä kasvavista kasveista, ulkotuoli pehmustekasan päältä, kaiuttimien kankaasta, pystyssä olevan rullatun maton kyljestä ja joskus jopa verhoista. Sen ego on myös aivan järjettömän kokoinen, jätkä menee kuin Euroopan omistaja.

Ruokavalioon kuuluvat lähinnä sirkat, jauhomadot ja porkkana, koska muita kasvikunnan tuotteita se ei suostu syömään muutamaan silloin tällöin poikkeusta luukuunottamatta. Siinä missä muut liskot ymmärtävät ottaa ei-liikkuvat ruuat leuoillaan, Jermu yrittää napata kielellään ruuan kosteudesta riippuen vaihtelevalla menestyksellä. Luonnonlait eivät myöskään oiken tunnu herraan pätevän, nappasipa se kerran koiranhäkissä ulkoillesaan kimalaisen ennenkuin kukaan ehti tehdä asialle mitään, ja hyvin voi edelleen (eivät saisi syödä mitään pistäviä).