''Every night of my life,
I watch angels fall from the sky,
Every time that the sun still sets,
I pray they don't take mine''
Tämä vuosi on lähtenyt käyntiin melkein huolestuttavan hyvin. Nimenomaan, huolestuttavan hyvin, olen jo monet kerrat miettinyt voiko hevosen omistaminen olla oikeasti jopa helppoa ja huoletonta? K on jatkanut k-kone reenejään, tuntunut voivan tavattoman hyvin, saanut jotain lihaksen tykääkin, ollut todella elämäniloinen, kaikki on näyttänyt niin valoisalta ja aloin hiljalleen luottamaan siihen että vielä joku päivä kaikki voisi olla toisin...
Tänään sainkin sitten palata maanpinnalle ja suunnattomaan huoleen. Tallilla odotti 3 ja ½ jalkainen hevonen, joka oli ruhjeista päätellen onnistunut vetämään aika lahjakkaasti nenälleen. Muutoin se oli aivan normaali aurinkoinen itsensä, mutta otj:tä arkoi, molemmat takapolvet olivat kipeät, nenässä ja jaloissa oli kohtia joista oli lähtenyt nahkaa ja vtj:stä oli kadonnut kenkä. Miksei se koskaan voi ottaa rauhassa? Kt totesi hyvin että tuohon malliin ei näköjään ole saanut vakiovarusteena itsesuojeluvaistoa. Luulen, ettei taida saada lisävarusteenakaan vaikka kuinka etsisin... Tarvittaisiin sellaista kyllä kipeästi!!!
Yhtä hepostakin käytiin tänään katsomassa, olisi kaikin puolin täydellinen paketti, mutta pieniä epävarmuustekijöitä on (tietenkin) aina ilmassa ja nyt vielä K:n accidentti, niin ei jaksa paljoa ylimääräistä miettiä.
Muutaman kerran on käynyt tässä illan aikana mielessä että voisin heittää taas hanskat tiskiin koko helvetin raviurheilun kanssa ja ruveta kasvattamaan kastematoja. Eikai tässä auta kun jatkaa vaihtelun vuoksi pään hakkaamista seinään koittaa parannella vaurioita. Koitan huomenissa ottaa teille kuvaa sen nenästä, en huomannut sitä tänään kirotessani tehdä.
Tänään sainkin sitten palata maanpinnalle ja suunnattomaan huoleen. Tallilla odotti 3 ja ½ jalkainen hevonen, joka oli ruhjeista päätellen onnistunut vetämään aika lahjakkaasti nenälleen. Muutoin se oli aivan normaali aurinkoinen itsensä, mutta otj:tä arkoi, molemmat takapolvet olivat kipeät, nenässä ja jaloissa oli kohtia joista oli lähtenyt nahkaa ja vtj:stä oli kadonnut kenkä. Miksei se koskaan voi ottaa rauhassa? Kt totesi hyvin että tuohon malliin ei näköjään ole saanut vakiovarusteena itsesuojeluvaistoa. Luulen, ettei taida saada lisävarusteenakaan vaikka kuinka etsisin... Tarvittaisiin sellaista kyllä kipeästi!!!
Yhtä hepostakin käytiin tänään katsomassa, olisi kaikin puolin täydellinen paketti, mutta pieniä epävarmuustekijöitä on (tietenkin) aina ilmassa ja nyt vielä K:n accidentti, niin ei jaksa paljoa ylimääräistä miettiä.
Muutaman kerran on käynyt tässä illan aikana mielessä että voisin heittää taas hanskat tiskiin koko helvetin raviurheilun kanssa ja ruveta kasvattamaan kastematoja. Eikai tässä auta kun jatkaa vaihtelun vuoksi pään hakkaamista seinään koittaa parannella vaurioita. Koitan huomenissa ottaa teille kuvaa sen nenästä, en huomannut sitä tänään kirotessani tehdä.
 |
| 26.1 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti