' Remember to find a new way,
a way to see it all,
Remember to find a new day,
Remember to carry on'
Näin pikkumiehestä unta viime yönä. Se oli päässyt starttiin asti ja näytti aivan käsittämättömän hienolta. Liekistä en ole nähnyt unta sitten niiden kahden kerran vähän kuoleman jälkeen. Saisi sekin mielellään käydä edes piipahtamassa.
On vain vieläkin vaikea hyväksyä sitä, että Olli on poissa. Vieläkin kun näen jotain sini-vihreitä varusteita, ajatus on että Ollille! Ainiin, eihän sitä ole... Ikävä vain pahenee ajan kanssa.
Viime vuosi pakotti taas kasvamaan monta mittaa ja muutti valtavasti elämänasennetta. Tärkeimpänä asiana opin sen, että jokaisesta vastoinkäymisestä on osattava löytää myös kolikon toinen puoli. Asiat eivät ole musta-valkoisia ja kaikelle löytyy kyllä aikanaan tarkoitus. Opin kääntämään vastoinkäymiset ajan myötä voitoksi, löytämään sen mitä ne halusivat kertoa. Olen aina pelännyt menettämistä, ja pitänyt itseäni heikkona joka ei selviä. Kuten se hetki heräämössä, kun sain kuulla ettei Olli enää siitä nouse. Olin yllättynyt että pysyin kasassa koko sen hetken ja vielä vähän jälkeenkin. Olo meni tunnottomaksi. Samoin se viimeinen vajaa vuorokausi Liekin kanssa. Siinä mentiin minuutti kerrallaan, ei osannut pelätä eikä jännittää. Yritti vain kaikkensa viimeiseen asti. Itku tuli vasta, kun ell tuli uudestaan ja loppu oli käsillä.
Opin viimein elämään hetkessä. Turha suunnitella mitään, parempi nauttia täysillä siitä mitä on, kun ei koskaan voi tietää mitä seuraava hetki tuo tullessaan. Osittain se on myös pelkoa ja epätoivoa, suunnitelmat ovat turhia, kun eivät ne kuitenkaan onnistu. Turha kuitenkaan masentua, parhaat asiat ovat olleet juuri täysin odottamattomia sattumuksia. Päivä kerrallaan eteenpäin.
Tajusin itsestäni paljon uusia asioita, löysin osan siitä ikuisesti kadoksissa olleesta itsevarmuudesta. En pelkää niin pahoin sanoa mitä ajattelen, en pelkää enää virheitä niin paljoa. En ota enää niin pahoin itseeni ja ala soimaamaan itseäniä jos teen jotain väärin tai tulee sanomista. Opin suodattamaan asioita ja jättämään ne omaan arvoonsa, milloin on sanottu aiheesta, milloin vain siksi että olemassa olo sattuu ärsyttämään. Viime vuoden huonot hetket kasvattivat kuoren, mitä minulla ei koskaan ennen ole ollut. Minulla on aina ollut huono itsetunto- ja luottamus, mutta hyvä itsetuntemus. Olen monet kerrat joutunut huomaamaan, että olen ainakin vähän jälkeen jäänyt ja tyhmä kuin vasemman jalan saapas huonoilla sosiaalisilla taidoilla ja helkkarin pitkillä piuhoilla varustettuna, mutta on sitä tähänkin asti pärjätty, jos ei hyvin niin sitten vähän huonommin. Olen viimein alkanut olla sinut itseni kanssa, ja oppinut olemaan onnellinen.
Viime vuonna sain huomata, ettei tarvitse koskaan olla yksin murheidensa kanssa. Ollin poismenon jälkeen sain viimeistään huomata, kuin vahva tukiverkosto minulla on. Niistä ihmisistä olen enemmän kuin kiitollinen. Vaikka kaikki välillä vastustaa eikä mikään onnistu, saan olla onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti