Eroahdistus. Vaikka tiedän että kaikki on hyvin ja rouva on kotiutunut. 220km on silti liian pitkä matka. Ei olla oltu neljään vuoteen näin pitkään erossa. Ensimmäinen viikko oli kaikista pahin. Sillon sunnuntain ja maanantain välisenä yönä en saanut nukuttua. Näin painajaisia, kylmänhiki, sydän hakkasi ja oli kokoajan sellainen olo että jokin on pahasti pielessä tai jotain pahaa tulee tapahtumaan. Yhä edelleen on jotenkin tyhjä olo. Sydämestä ottaa kun on niin kovaa ikävä. Toivottavasti kesä menee nopeaa... Se on vain niin hemmetin rakas...
+
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti