N. 6 vuotta sitte aloin haaveilemaan edes hoitohevosesta. Se haave kävi toteen 18.9.2009 kun tutut toi Kakaran Vaasan ratatallille ja aloin hoitamaan sitä. Pelkän hoitajan rooli päättyi vielä samana vuonna, 25.10, kun ostettiin siitä puolet - ja päivälleen vuotta myöhemmin se siirty kokonaan mun omistukseen-. Siitä alkoi pitkä ja kivinen tie täynnä suuria toiveita ja puheita, odotusta, jännitystä, iloa, surua, pettymyksiä, turhia toiveita, huonosti nukuttuja öitä, epätoivoa ja -tietoisuutta, viittä vaille luovuttamista, suunnatonta huolta, murhetta ja tuskaa.
14.3 saavutettiin yks suuri etappi, kun Kakru klaaras kokeen läpi aikaan 22.2ke, erinäisten sattumuksien johdosta vajaa 2v jäljessä alkuperäsesta suunnitelmasta. Oon ihan helkkarin ylpee siitä - ja ikuisesti kiitollisuuden velassa kaikista ja kaikille jotka on sen eteen joskus jotain tehny -, en voi oikeen vieläkään tajuta että kaiken mahdollisen jälkeen se onnistu! Se likka on lujaa tekoa ♥ !
Jää nähtäväks rupeeko tää kuvausinto hiipumaan, varikolla on kuitenki huomattavasti mukavempi palella ku kamera kädes radan varres.
Btw, jos joku tätä blogia sattuu seurailemaan , niin ottaisin mielelläni vastaan jonkin sortin postaus ym. ehdotuksia :)
Huippu juttu toi koelähtöhomma! Ja mä pystyn täysin samaistumaan suhun noissa hevosen omistamisen jälkeisissä fiiliksissä, semmostaki vuoristorataa aina :D Mut eipä mulle oikeen noita postausideoita tuu mieleen, kunha höpöttelet jotain edes sillon tällön :D
VastaaPoistaNiinku yhes kappalees lauletaan: rakkaus ei oo samettii, se on tunteita, tuskaa ja lunta tupaan.
VastaaPoistaSama pätee turhanki hyvin hevosen omistamiseen! :D
Yritän taas koota itteni ja kirjotella vähä useemmin :)
Voisin muuten tulla taas pv teitäki kiusaan!
Onnea koelähön läpäisemisestä, siitä se lähtee!
VastaaPoistaKiitti! :) Toivotaan, toivotaan!
VastaaPoista