Tuossa pari kuvaa eiliseltä, käytiin kattomassa sitä ihan pikapikaa. Menomatkalla tulvahti mieleen muisto elokuun lopulta 2009. Serkku oli tullu käymään Amerikasta ja mentiin käymään tuttujen luona - olin käyny toukokuun lopusta asti aina välillä niiden tallilla ja lupautunu hoitajaks jos ne tuo Raviskalle jonkun hevosen - . Silloin näin Kakaran ekaa kertaa. Pieni ja laiha ruipelo seisoi paalin luona syömässä. Sen tarhakaveri tuli ensi meitä moikkaamaan ja lopulta Kakruki päätti raahautua aidan luo. Matkalla sillä jäi jalka kiinni muoviin, mutta neiti siitä hätkähtäny. Se vaan seiso tyynenä paikallaan ja koitti saada koipensa irti sieltä. Sit se jatko matkaansa mun luo aika välinpitämättömänä ja koitti vähän näykätäki. Hra H sanoi siinä että ne meinaa tuoda Kakaran parin viikon sisällä radalle. Muista liianki hyvin mitä ajattelin ku katoin sitä otusta; 'eikä, ei tällästä! Toisivat ny jonku aikusen hevosen!'
2,5 vuotta on kulunu tuosta päivästä ja tässä ollaan vieläki. K täyttää 11.4 5 vuotta, se on joutunu kattomaan mua puolet elämästään. Raukka. :)
Tänään oli mumin (isän äidin) synttärit ja lähettiin Kurikkaan sitä kattomaan. Sillä on kissa, Leevi, ja kuten seuraavista kuvista näkyy, herra ei ole mikään hirveän pieni tapaus.
Oon kehitelly taas pienimuotosen ostoslistan. 1,5 vuotta oon suunnitellu että Kakara opettais jossain vaihees satulaan, mutta suunnittelu vaiheeseen ollaan jämähdetty. Suurin ongelma on satulan hommaaminen kun en ymmärrä ratsastusjutuista yhtään mitään. Sen verran oon edistyny, et hakusessa on suora runkonen ja normaali levynen, mielellään kevyt satula. Pitää jatkaa etsimistä ja asioista tietävien ihmisten häiriköintiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti