Ihan sama miten mennään, KUNHAN MENNÄÄN!

Jeps, kamera on saanu viime päivinä hieman kyytiä.. 

Olin lupaillu joskus alkukuulla että menen ottamaan tutun varsasta 1-vuotiskuvia. Viime torstaina sain sitten viimein aikaseks polkastua niiden tallille. Ensin käytiin juoksuttamassa Rubenia ja sen kavereita laitumella. Tarkotus oli saada jotain ravikuvia, mutta herra oli laiskalla päällä ja laukkaili vaan muiden mukana. Sen sijaan Charlie the sirkusponi oli vauhdissa ja varasti aika tehokkaasti koko shown! P otti Rubenin narun päähän ja mentiin läheiselle pellolle ottamaan rakennekuvia.

Pari serkkuakin sattui samaan aikaan tallille ratsastamaan, ja menin kuvailemaan niitäkin. 

Maijun kanssa sovittiin, että mennään seuraavana päivänä ajamaan Cindyllä. Tallille mentiin perjantaina joskus 2-3 välillä ja lähdettiin kärryttelemään Pilvilammelle. Illalla oli vuorossa laitumelle laskiaiset. Tammat päätti ensi töikseen juosta langoista läpi. 

Launtaina oli välipäivä ja sunnuntaina lähdettiin kattomaan Kakaraa. Mukaan tuli Sonja, joka jo syksyllä lupautui opettamaan K:n satulaan. Mua kieltämättä vähän hermostutti. Neitin selässä on kyllä käyty pari kertaa 4 vuotiskaudella, kun se on ollut käytävällä eikä silloin piitannut mitään. Tän vuoden puolella oon aina välillä koittanut laittaa kädet sen selän yli ja neiti on lähtenyt pois alta ja ruvennut seilaamaan. Se on ymmärrettävästi vähän herkkä selästään kaikkien hoitojen jälkeen ja pieni pelko oli että se ei hyväksy ratsastajaa sen vuoksi ollenkaan. Laitettiin tamma karsinassa valmiiksi. Se oli rauhallinen ja iloisen oloinen. Heiluttelin jalustimia kylkiä vasten - ei värähdystäkään! Mentiin radan varikolle jossa kävelytin ja yritin juoksuttaa Kakaraa hetken narun päästä. Ei vieläkään mitään reaktiota. Sonja hyppäsi selkään, tässä vaiheessa odotin peruuttelua ja mahdollisesti jotain loikkimista. Jonkun pienen sivuttaisliikkeen Kakara teki, mutta kun Sonja oli päässyt satulaan, Kakara seisoi rauhassa paikallaan. Lähdettiin kävelemään hiekkatielle, ja K meni kuin vanha ratsu. Se käveli todella nätisti, mutta sellaista vauhtia että taluttaja ei meinannut pysyä mukana! Tultiin takaisin varikolle, otin narun irti ja tulevaisuuden mahdollinen montevaljakko lähti kiertämään rataa. Kaikki meni edelleen mallikkaasti, lukuunottamatta Kakaran vakioajo-ominaisuutta, eli hetkellistä jarrun katoamista. Ensimmäisellä kierroksella K ei enää kävellytkään nätisti vaan veti pään alas ja meni sellaista 'tikitystä'. Sanoin Sonjalle että koita hölkätä sen kanssa. Neiti ravasi puoli kierrosta todella hienosti, mutta niinkuin kuski ounasteli, takasuoralla vauhti kiihtyi ja hevoselta loppui lahjat - tasapaino - ja tuli laukka. Seuraavat puoli kierrosta mentiin vauhdikkaan näköistä laukkaa, kunnes jarrut alkoi taas toimimaan. 

Voin uskoa ettei tuo huonotasapainoinen ja herkästi kuumuva höyryjuna ole mikään helppo ratsastaa. Ajaessakin sen vetää päätä alas painaessaan ja vähän hankala saada pidätettyä.

 

 Ensimmäinen ratsastus meni aivain loistavasti. Siitä suuret kiitokset hyvälle ja varmalle ratsastajalle! :) 

Kakarakin vaikutti nauttineen kokemuksesta. Sille on ilmeisesti ihan sama mennäänkö maasta, kärryiltä ja selästä käsin, kunhan vaan saa juosta! 

Maanantaina oli Vaasan ravit, jotka kuvasin kokonaan. Kuvia tuli otettua taas ihan mukavasti. Jonossa olis 6 ravit, joiden kuvat pitäis käsitellä.

Tänään kävin isän entisen työkaverin luona katsomassa hienoja putteja. Kamera lähti huoltoon, joten kuvia en saanut. Tikkis kertoi kokeilleensa yhdelle hevoselle jouhianalyysia.

 Tulokset olivat tulleet alkuviikosta ja niistä oli lyötynyt vaikka mitä tietoa hevosen elinten voinnista ja kapasiteetista, nivelistä ja rustoista luonteenseen. Kuulostaa aika hurjalta, että jouhista voidaan analysoida hevosen luonne, mutta se oli aivan paikkansa pitävä. Ajattelin teettää Kakaralle saman, jos vaikka saataisin jotain lisätietoa siitä, mitä sille on mahdollisesti sattunut ja kuinka kaukana ne suuret puheet totuudesta olivat. Siitä kun kovasti ennustettiin että se menee 3 vuotiaana 15-17. Enkä mä hetkeäkään epäile, etteikö ainakin tuo 17 olis ollut mahdollista, jos neiti olis ollu terve. 

Pitäis ehkä joskus ottaa itteään niskasta kiinni ja kertoa sen elämäntarina niin pysyisitte ehkä paremmin tässä hehkutuksessa mukana.. Nyt mä kuitenkin vaikenen, todennäköisesti sunnuntaihin asti.