Käviks tässä sittenkin näin..?

Jepa jee.. Noh, lauantai.. 4h yöunilla, herätys klo 5 ja töihin kauheessa stressipaniikkipakokauhussa. Olin ekaa kertaa yksin aamuvuorossa ja se oli jostain syystä aivan hirveetä. Lääniä oli 9 kerroksen verran, piti juoksenella edes takas, jakaa työt, juoksenella taas vähän lisää.. Olo oli ku South Parkin Tweekilla, vaikka oikeesti ei mitään syytä paniikkin ollutkaan.
Töiden jälkeen lujaa kotiin hakemaan tavarat ja suoraan tallille. Porukat jätti mut sinne ja lähti ajelemaan Teuvalle. Klo 16 meidän olis pitäny lähteä kohti Sjokea ja ruvettiin Kt:n kanssa laittamaan hevosia sitä mukaan valmiiksi. Kävin edelleen kierroksilla ja olin joutunu olemaan suurimman osan päivästä hiljaa, joten meidän HömppisPömppisPömppisHömppis, eli Kakara, joutui sietämään aikamoista lässytystä, Se ei tainnut mua pahemmin kuunnella, harjojen ja loimien heittely ja tavaralaatikon tonkiminen vei kaiken huomion.
Aikataulusta myöhästyttiin aika railakkaasti, kun reenari unohtui siirtelemään siirtotalleja vanhalta tallilta uudelle. En muista monelta ollaan lähdetty, mutta Sjoella taidettiin olla joskus 5 jälkeen. Hevonen äkkiä valjaisiin ja 1 lähdön jälkeen kaatosateeseen lämmittelyyn. Ei me onneksi ainoita oman lähdön myöhäisiä lämmittelijöitä oltu.

Kuvat ei tällä reissulla onnistunu ollenkaan. Mulla oli 'väärä' kamera, kun oma tosiaan joutui huoltoon.
K:n lämmitys meni kai ihan hyvin, katoksilla se oli kohtalaisen rauhallinen, lukuunottamatta pientä edestakas seilailua.
Ennen starttia mua jännitti niin lujaa, että teki pahaa. Esittelyn K hoiti taas mullilaukalla, pruuviin kääntyi ihan nätisti ja lähti ravia, mutta sitten tuli laukka. Viime hetken veryttelyt neiti pääasiassa laukkaili. Taisin hokea kyllästymiseen asti että ihan sama miten menee, kunhan ei mitään mee rikki.
Volttailu sujui ennennäkemättömän rauhallisesti ja Kakara lähti hyvin ravia, mutta pian tuli laukka, joka jatkui pitkälle takasuoralle. Lähettiin Kt:n kanssa katoksille ottamaan hevonen vastaan. Loppuaika meni rauhallisissa merkeissä, lukuun ottamatta pesupaikkaa, jossa etuset löi aika mallikkaasti. Tavoitteetkin täytettiin; mitään ei tiettävästi mennyt rikki! Neiti oli jopa hiiren hiljaa autossa.

Sainpas niitä laukkakuvia!

Yhteistuumin todettiin - niinkuin jo Vaasan jälkeen pelkäsin - että laukoille ei ole kuin yksi syy, nyt ottaa kipeää jonnekin. Kakara ei kärryt perässä syyttä suotta laukkaile. Pientä toivoa on, ettei mistään vakavasta ole kyse. Treeneissä, hiiteistä ja muusta käytöksestä  ei huomaa, että jotain olisi pielessä. Jos vaiva piinaisi muutenkin, kuin startti vauhdeissa, Kakara olisi muuttunut kotonakin hankalaksi, tinttailisi ja laukkailisi ajaessa, mököttäisi tarhassa, riehuisi sisällä ja olisi hihassa kiinni. Mitään tälläistä ei ole ilmennyt aikoihin. Niinkuin olen monet kerrat sanonut, neiti on äärimmäisen onnellisen ja tyytyväisen oloinen elämäänsä. Klinikalle tiemme siis vie.

Kaikesta huolimatta kauhuskenaariot ovat vallaneet mielen. Nytkö ne fysiikan lait sitten tulevat vastaan? Juuri kun luultiin että kaikki on hyvin.. Ei tunnu kivalta, ei todellakaan..