Mum they call me names, they won't let me play

Torstaina käytiin aamusta Ilmajoella, kun sattui olemaan vapaata. Kakara oli jo ultrattu ja tärppipäivät oli päällä. En oo ikinä ennen nähny sitä tuollases kiimas. Yleensä sitä ei ees huomaa, jos ei oo oria näköetäisyydellä. Nyt neitillä oli pallo ihan hukas, se tuli portille vastaan siihen tyyliin 'ai kiva ku tulitte, mut...' Oli rapsutettavana hetken, kävi ottamassa tupon heinään, pyöri hetken häntä koholla ympyrää tarhas ja tähyili pää pitkällä, korvat hörössä jonnekin kaukaisuuteen. Tuli taas kattomaan meitä ja jatkoi seilailua. Se tais tajuta että jotain oleellista puuttui.
 Follikkeli oli ultrassa hyvä ja Kakara siemennettiin perjantaina.

Lauantaina aamupäivällä lähdettiin hakemaan neiti laitumelle. Perjantain operaatio oli sujunut hyvin, eikä ole mahdottomuus, että neiti tulisi jopa kerrasta kantavaksi!
Torstaisesta levottomuudesta ei ollut enää tietoa. Kakara oli taas rauhallinen ja tyytyväinen oma itsensä. Viikko oli muutenkin sujunut hyvin, ruoka oli maistunut ja neiti oli muistanut ottaa käytöstapansakin mukaan. Kavereiden perään sillä oli pientä hätää.
Matka tarhalta kopille sujui turpa maata viistäen. VIHREETÄ VIHREETÄ VIHREETÄ! Kopin edessä sitten hetken mietittiin että onko sinne IHAN pakko. Pienen tuumailun jälkeen K käveli kiltisti sisälle, Pientä protestia se meinasin heittää, mutta ai että, kopissa olikin kiva etupuomi johon voi hinkata kaulaa ja tuhti heinäpussi! Raskun pihassa se pari kertaa potki seiniä, kun kaverit rupesi huutelemaan, mutta muuten se oli matkalla hiiren hiljaa. Edes tietyömaan valoissa se ei inahtanut. Oliko tää matka hyvitystä niistä parista surkeasta lauantaista?

Kakara kävele laitumelle kiltisti ja rupesi uteliaana tutkimaan paikkoja, kunnes tajusi ettei ole yksin. Neljä muuta lv tammaa tuijotti sitä. Neiti meni muiden luo, mutta vastaan otto ei ollut lämmin. Hetken näytti, että K pääsi porukkaan mukaan, mutta lauman nuorimmaiset, 2 ja 3 vuotiaat, rupesivat jahtaamaan. Muutaman kierroksen kaikki viisi juoksi yhdessä, mut sen jälkeen vanhimmat lähti muualle ja nuorimmaiset jäivät pörräämään Kakaran kimppuun. Neiti yritti edelleen tutkia paikkoja kiusaajista huolimatta, mutta sitten sillä taisi ihan oikeasti napsahtaa ja 3-vuotias sai takajalat kylkeensä. Kolmikko lähti laitumen toiseen päähän ja hetken päästä neiti juoksi yksin meidän luo. Nyt se sai rauhassa tutkia ja juoda. Hetken. Sitten nuoremmat taas tuli ja Kakara meni mun selän taakse piiloon. Muutaman kerran neiti meinasi mennä portista läpi. 'MÄHÄN EN TÄNNE NOITTEN KAA JÄÄ!'
Laimaan sitä ei vielä hyväksytty, mutta sai kuitenkin syödä muutaman metrin päässä rauhassa.

Illalla käytiin kattomassa Kakaran tulevaa tallipaikkaa. Ihanan rauhallinen pikkutalli 20km päässä. Plussaa on, että mun sisko asuu vajaan parin kilometrin päässä.
Käytiin myös kattomassa miten Kakara pärjää. Edelleen sitä hätisteltiin pois.
Sama meno jatkui aamulla. Se oli saanut yön aikana selkäänsäkin. Oikean puolen lapaa aristeli ja vasemmalla puolella oli purujälkiä. Väsyksissäkin se raukka oli, kun mentiin aidalle ja komettiin muita pois, neiti rupesi nuokkumaan meidän valvovien silmien alla, mutta ei ilmeisesti kovin stressaantunut. Laitumen takana olevalla putkitehtaalla paukahti, muut säikähti ja lähti karkuun, mutta K ei liikauttanut edes korvaansa.

Tarkoitus oli pitää Kakara tuolla laitumella siihen asti, että kaikki ultrat on saatu hoidettua, mutta muutto saattaa olla hyvinkin lähellä... Ainahan se on tälläistä, kun uusi hevonen tulee laimaan, mutta kantavaksi tuleminen on muutenkin vaakalaudalla, joten yhtään ylimääräistä vaarantajaa ei kaivata,