We took a gamble with this love, like sailing to the storm

Kuvaton teksti, pt. 3.

Välillä tuntuu, että dramatisoin näitä asioita liikaa, mutta minkäs teet kun pitää olla niin herkkä!
Mutta on ollu mukava huomata kuinka moni on ollu hengessä mukana meidän murheiden kanssa. Kiitos siitä! :)

Kakara on jätetty tänään Raskun oriasemalle, Ilmajoelle, kohtalaisen vaiherikkaan päivän jälkeen.
Mentiin puolen päivän aikaan käymään tallilla juttelemassa tulevasta ja hakemaan K:n tavaroita. Ensimmäinen asia mitä Kt ja reenari sanoi, oli että kai te astutatte sen? Tunnelma tallilla oli jotenkin todella haikee kokoajan.
Suunnitelmaksi oli muodostunu eilisen aikan viedä Kakara Raskuun astutettavaksi ja sen jälkeen tuttujen tallille laitumelle, melkein meidän naapuriin, eli 20min pyöräilymatkan päähän. Oltiin ajateltu keskiviikkoa, jolloin isä on vapaalla, mutta reenari ilmoitti heti, että voi viedä K:n vaikka tänään. Olin luvannut mennä taas Maijun kanssa tallille, joten sovittiin vientipäiväksi maanantai, kun haluisin itsekin olla mukana.
Soitin kotiintulon jälkeen Raskuun, ensin pari kertaa väärään numeroon, ja sitten oikeaan. Ell käy su iltaisin ja ti ja to aamuisin. Kakaralle löytyi tilaa ja maanantai lyötiin lukkoon. Lähdin Maijun kanssa tallille ja soitin reenarille. Se oli unohtanut jonkun kokouksen maanantailta ja silloin vieminen menisi myöhään. Aikamme pähkäiltiin mitä tehdään, ja päätettiin viedä Kakara jo tänään.

Oltiin puoli 7 aikaan tallilla ja lähdettiin 7 aikaan matkaan. Yksi jos toinenki tippa tuli linssiin siinä matkan aikana. Niin, näinhän me ajettiin reenarin rekan perässä Kaustisellekin... Tuntui ihan hirveeltä viedä likka pois tallilta, jonne oli aina kiva mennä ja henkilökemia pelas. En usko, että pystyn ikinä sille tarjoamaan yhtä hyvää kotia! Vaikka oon varsasta haaveillut, kaikki loppui kuitenkin liian aikaisin, sittenkin. Paljon hyviä muistoja jäi ja olisi saanut tulla vielä lisääkin. Sain koota itteäni ihan urakalla siinä matkan aika etten vaikuttaisi hullulta kun päästään perille. Ei se tamman ultraaminen niin dramaattinen tapahtuma ole.

Raskussa oltiin puoli 8 aikaan ja Kakara ultrattiin, se sai kiimapiikin ja tärppipäivät saattaa olla aluillaan jo torstaina!
Kiitokset Blodbankenille, löysin täydellisen orinkin, From Above. Varsoista löytyy kaksi kappaletta 11-aikaista, joilta molemmilta löytyy American Winner emälinjalta. Armbro Goalkin tulisi 3+4. Nämä haaveet kuintekin tyrmättiin heti kättelyssä. On muutenkin hankalaa saada kilpailukuntoinen kantavaksi, puhumattakaan että siihen pitäisi käyttää pakastetta. Neuvoksi annettiin, että valitse ensimmäikseksi sulhaseksi ori, jolla on jo näyttöjä ja hyvä tiinehtymisprosentti. Seuraavan varsan kanssa voi sitten 'riskeerata' enemmän.
Vaihtoehto listalla ovat tällä hetkellä: Anythings Possible, Tag The Devil (josta reenari ja yksi siittolan pitäjä kovasti keskustelivat) sekä Silver Pine. K.K ehdotti Like A Prayeria, joka ei myöskään ole poissuljettu vaihtoehto. Torstai-iltaan asti on aikaa tehdä päätös.

Kakaran vino luusto ei ole aiheuttanut alan ammattilaisissa huolta. Tämän päiväiset känteet ovat saaneet mut hiljalleen uskomaan, että oikeaa suuntaa ollaan valitsemassa. Yleensä kun olen varma jostain asiasta enkä halua antaa periksi, tulee aika railakkaasti selkään. Tällä vaihtoehdolla on kuitenkin sen verran paljon tukijoita, että ehkä ironia ei iske niin pahasti. Meidän perheestä kukaan ei oikein osaa hahmottaa, mihin ollaan nyt ryhtymässä.
Mikään ei tietenkään ole varmaa, tässä ehtii sattua vielä vaikka mitä. Ei todellakaan ole sanottua, että Kakara tulee kantavaksi. Odotukset ei ole korkealla, mörköjä vaanii joka nurkan takana, mutta mitä ikinä tuleekaan, se on kaikille loppu peleissä parasta. Ennen kuin ehdin edes tajuta omistavani oikean - tai ainakin melkein - ravihevosen, se olikin jo ex-ravuri. Ja kohta me ollaan taas yhdessä, niinkuin silloin ennenkin. Toivottavasti vähän paremmalla menestyksellä.

Uskoa tulevaan on, kunhan Kakara vain pysyy yhtenä kappaleena. Reenari kertoi tänään ultran jälkeen, että K menee näppärästi 500m n. 14-15, mutta kun pitäisi pidemmän matkaa mennä, niin vamma alkaa vaivaamaan. Ei ne suuret puheet silloin aikanaan kai ihan tyhjiä olleetkaan. Voi olla, että saan vielä hakata monta kertaa päätä seinään, mutta uhmataan elämän vihjailuja ja yritetään vielä kerran. Eiköhän me tästäki suosta nousta, ennemmin tai myöhemmin! Meni sitte syteen tai saveen!