Hello there

Sunnuntaina oli siis ultran vuoro. Ajankohta oli illalla vasta klo.20. Lähdettin tallille joskus 17 jälkeen. Jännitin jostain syystä aivan kamalasti. Matka hermostutti ja vissiin Kunkkareiden tuloksetki. Lainattiin vetoautoks isän työkaverin 4x4 Hiace, joka on ihan lyömätön! Auton omistaja tuli myös mukaan, kun se ei ollut Kakaraa koskaan aikasemmin nähnyt.

Isä ja Kari laittoivat koppia auton perään, minä menin laitumelle vaihtamaan Kakaralle riimun ja rapsuttelemaan sitä. Neiti oli joskus pe-la välillä onnistunut hukkaamaan omansa ja lainariimu, kokoa 6, oli hieman pienehkö. K:n kaikki riimut on kokoa 8. Rapsuttelu tuokio päättyi siihen, että Kakara rupesi torkkumaan juuri ennen lähtöä, enkä meinannut saada sitä mukaani. Onneksi se ei lyönyt maihin, olisi jäänyt reissu tekemättä. Ilmeet kertoi taas kaiken mitä se ajatteli musta ja tilanteesta. 'En tuu mä nukun nyt!'
Hitaasti, mutta kohtalaisen varmasti, ruohotuppu sieltä täältä, neiti käveli koppiin. Me tultiin äitin kanssa toisella autolla perässä. Matka meni hyvin, lukuunottamatta itsemurha kandidaatti puttea, joka juoksi suoraan Hiacen nokan edestä, tien yli pihasta toiseen. Oli ilmeisesti karannut tarhasta. Jos oltaisiin satuttu sekuntin pari aikaisemmin paikalle, olisi saanut karkulainen ja kopissa olija kipeää. Onneks olin takana tulevassa autossa niin en ehtinyt edes säikähtää. Raskuun päästiin onneksi ehjänä, puoli tuntia etuajassa. Kakara oli ilmeisesti väsyksissä, koska se ei pahemmin inahtanut kopissa koko aikana. Mitään luukkuja ei viitsinyt avata, koska kärpäsiä oli joka puolella. Otettiin se taas vähän liian aikaisin kopista, mutta neiti ei pahemmin pyöritellyt  mua tällä kertaa.

Neitiä ei montaa sekuntia tutkittu, kun ell totesi iloisesti 'kotona on!' Hevonen koppiin ja kotiin. Kotona se oli hieman loukkaantuneen oloinen, jälleen. Ihan typerän jutun takia tollanen matka!
Seuraavana päivänä Kakara oli jo leppynyt. Ötökkäloimi sai pahoja katseita, mutta sehän tuntuikin mega hyvältä kun joku vähän rapsutti ja sai pienen rauhan itikoita. Rapsuttelu tuokio päättyi taas päikkäreihin, tällä kertaa K torkkui hetken nenä mun kättä vasten :')

Jos 'ennusteisiin' on uskominen, meillä odotellaan Herra Salamatkustaja Ensimmäistä! Kakara siemennettiin parittomana päivänä ja pikkuinen on oikealla puolella. Paikkaansa nää tietenkään välttmättä pidä, vaikka myös ell oli sitä mieltä että ori on tulossa. Alkuun ajattelin, että jos se on ori, en pidä sitä, mutta nyt oon alkanut toivomaan oria.
Tulkoon kumpi tahansa, hänestä ei hevillä luovuta :) Raskauspäiviä on nyt takana 42/320-365.