Viimeaikoina ikäviä uutisia on sadellut liikaa ja välillä yllättäviäkin väyliä pitkin. Menettämisen pelko on kokoajan länsä, eikä turhaan, kun omistaa ilmeisen tapaturma-alttiin yksilön. Maanantaina oli taas kaikki katastrofin ainekset ilmassa, mutta ilmeisesti Kakaran pään päällä istustekelee enkeli, koska tapahtuneesta selvittiin jollain ihmeellä ilman naarmun naarmua ja henkisetkin kolhut taisivat jäädä pieniksi.
Neiti tapaturma oli päättänyt piehtaroida liian lähellä aitaa, sotkea jalkansa alimpaan lankaan, säikähtää, poistua paikalta niin lujaa kuin lähtee, rytinällä heinälaatikon yli ja portille. Onni oli, että lankojen pidikkeet olivat muutenkin uusimisen tarpeessa, joten lanka lähti mukaan ja lensi jalasta heinälaatikon ylityksessä komeassa kaaressa. Todellakin oli onni, että K pysyy tarhassa ilman sähköä, kiinnikkeet pettivät eivätkä stopanneet yhtäkkiä ja Mamma pysyi pystyssä edelleen jatkuvista sadekeleistä huolimatta. Puhumattakaan siitä vaihtoehdosta, että neiti olisi tarkertenut sen leveän talvilangan sijasta ylempänä menevään rautalankaan..
Tiistaina ell kävi. Kakaran hampaat tarkistettiin, pieniä piikkejä oli oikealla puolella, mutta ne eivät edellyttäneet toimenpiteitä, neiti pärjää hyvin ensi vuoteen. Nuha-jäykkäkourustuspiikki annettiin ja verikokeet otettiin. Niiden tuloksia jäädään odottelemaan, jotta nähdään mm. munuais- ja proteiiniarvot ja osataan suunnitella ruokintaa jatkossa, Salamatkustaja kun on nyt aloittanut nopean kasvunvaiheen.
Lauantaina oli kengitykset vuoro ja tapaturmien sarja meinasi saada jatkoa. Tallin lattia on hieman liukas, mutta siinä on keskellä kumimattoja. Kaikki muut hevoset osaavat seistä keskellä mattoja jopa kengittäessä, mutta neiti tapaturma ei, ei edes harjattaessa. Se on muutaman kerran ihan muuten vainkin seilailessa meinannut olla pyrstöllään.
Kengityspakin äänen kuulessaan K:n naama meni jo nurin päin. Alkuun meni ihan hyvin ja näytti jo hetken, että neiti alistuu kohtaloonsa, mutta sitten alkoi sellainen säheltäminen, että ainoastaan kiitos rauhallisen kengittäjän tukemisen Kakara ei levinnyt lattiatasoon. Liukastelut eivät ole koko puolen vuoden aikana neitiä haitanneet, joten se tuostakaan piitannut vaan jatkoi. Loppujen lopuksi oli pakko kaikkien turvallisuuden vuoksi laittaa naru ikeneen ja homma saatiin kunnialla ja onnellisesti loppuun. Ilmeisesti se sai jonkin verran kipeää maanantaina, koska oli harvinaisen hankala vej:stä. Hyvin tuo kuitenkin meni siihen verrattuna, että kolme vuotta sitten tarvittiin rauhottavia ja huulipuristin, ja K sai silti nypättyä jalkansa.
Rupesin siinä kertaamaan mitä kaikkea Kakara on ehtinyt sählätä elämänsä aikana eikä mitään ole mitään oppinut. Näillä lahjoilla en enää yhtään ihmettele, että se on aikanaan selkänsä telonut!
Kuvia mulla ei ole taaskaan. koska tallille päästäessä on jo sysipimeää. Yritän saada teille ensi viikonloppuna viimeistään masukuvia, Mamman paisuu ihan silmissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti