Harmaata pilvimattoa, ei pilkahdusta auringosta

Masentavaa nähdä muiden blogeissa ihanan talvisia kuvia ja katsoa sen jälkeen ulos: synkän harmaa taivas, lätäköitä joka puolella, vettä tulee ja mittarissa asteita +6. Veikkasin että ilmankosteus on lähempänä 100%, eikä se kovin kauas jäänyt, 93% Forecan mukaan! Laitumella kävellessäni kirosin olevani hulluuden partaalla näiden kelien takia. Olisin halunnut päästää Kakaran vaihteeksi irti juoksukuvien toivossa. Laitumelle en uskaltanut sitä päästää, joten tyydyin vain tarhalla rapsutteluun ja kuvailuun. Mamma oli aluksi hyvin raukean ja tyytyväisen näköinen rapsuttajista. Kuvia en saanut, koska neiti oli kokoajan naama kiinni linssissä. Lähdin kävelemään pihasta tielle päin, että saisin edes jotain. Kakara oli ilmeisesti samalla aaltopituudella alkuperäisten suunnitelmien osalta. Se lähti seuraamaan, viskoi päätään, juoksi takaisin portin luo, pyöri hetken edes takaisin, piehtaroi ja sai lievähkön hepulin:

Anteeksi laatu. Oli niin pimeä päivä, että ISOt sai rullata raesoppa-tasolle eikä suljinajat siitäkään huolimatta olleet häävit. Siihen vielä tarkennusvammainen runko ja hitaahko kittiputki, niin on varmasti toivotonta. 

Kakaran menoa ei liukas ja kurainen tarha haitannut. Pienistä luisimisista huolimatta sillä oli tilanne kokoajan täydellisesti hallinnassa, vaikka hieman pelkäsinkin että se kaatuu. 

Mitään ihmeellistä kerrottavaa ei ole. Ell tulee tiistaina illalla katsomaan tallikavereiden legot ja Kakara saa siinä samalla jäykkäkouristuspiikin ja mahdollisesti otetaan laaja verenkuva. Kakrunkin hampaita oli tarkoitus hoitaa, mutta tallilla ei ole pakkopilttuuta ja ell ilmoitti heti, ettei halua rauhoittaa kantvaa, niin se saa jäädä. Muistelisin, että tammikuussa sanottiin, että ne pitäisi loppu vuodesta katsoa, joku hammas ei ollut lähtenyt vielä tai jotain vastaavaa, mutta K raspattiin uudestaan huhtikuussa (sakraalihoidon takia), joten ehkä se pärjää ensi vuoteen. Koitetaan kuitenkin, jos neiti antaisi vilkaista suuhunsa.

Haaveilin myös, että neidin lonkan alue ultrattaisiin. Joskus aikaisemmin kerroin siitä kummallisesta patista vasemman lonkkakyhmy lähellä. Melkein keskellä lihasta, löytyi parisen kuukautta sitten, kun muut jumit alkoivat hellittää ympäriltä. Kovin kipeä se ei ollut, hieroessa neidin reaktio oli ensin oi ihanaa ja sitten väisti kuitenkin alta. Oikealla puolella kun vetää sormia ylhäältä alas, ne menee tasaisesti, mutta vasemmalla puolella tulee hyppyri. Mun piti ottaa teille jotain materiaalia tästä, mutta hitto, en löytäny koko kohtaa enää! Se on joko kadonnut rasvakerroksen alle tai parantunut. Mahdollinen vamma kohta, tai osa siitä/niistä.

En kuitenkaan usko, että pattia, tai muuta selän mysteereitä saataisiin tallin käytävällä ratkaistua. Kangasalalla on näihin ongelmiin kehuttu klinikka, jonne toivottavasti joskus päästään. Matkaa on kuitenkin 300km yhteensuuntaan, joten ihan yks kaks sinne ei lähdetä. Ehkä sitten joskus :)

 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.