Ennätyshelppo kengitys

Suuntana oli tänään 17 aikaan talli ja tehtävänä Tipulaisen kengitys. Kuullessan lähestyvän kengityspakin kilinän ja kolinan neiti suuntasin karsinan nurkkaan mököttämään pyllerö ulko-ovelle päin. Laitettiin tallin käytävällä olevat kaksi kumimattoa vierekkäin liukastelun välttämiseksi. Aloitusjalaksi valittiin vasen takanen. Mamma oli eri mieltä sen jalan nostamisesta, joten päätettiin laittaa taas naru ikeneen.
Jokaisen jalan kohdalla neiti kokeili kerran tinttailla, kun nauloja ruvettiin lyömään, mutta sen jälkeen oli harvinaisen nätisti! Yhtään edes melkein liukastumista ei tullut. Operaation jälkeen kengittäjäkään ei ollut enää kirosana, vaan sillekin suotiin ystävällisiä nuuhkaisuja korvat hörössä. Tuon hevosen suodatuskyky on yksi asia mitä ihailen kovasti. Niin kauan kun on valloillaan tilanne, josta se on erimieltä, se ilmoittaa mielipiteensä, mutta kun tilanne on ohi, neiti on taas korvat hörössä ja niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Oon tavattoman ylpeä kultapallerostani. Se on hankala kengittää, koska on pienestä asti ollut kipeä. Viikko sitten neiti oli loikkinut, rimpuillut ja ollut todella vaaraksi itselleen ja ympäristölle narusta huolimatta, kun kengittäjän lisäksi paikalla oli ollut täysin vieras ihminen. Edes naulojen vaihto ei onnistunut. Toivottavasti joskus päästään niin pitkälle, että narua ei enää tarvita.

Jalkakin on parempi. Vähän se oli oikeaan verrattuna (joka on aivan priima) vielä paisunut ja vuohisen sisäpuolelta lämmin. Kengittäjäkin vannoitti Kakaraa pitämään tohvelit mukana, ettei tarvitse joka viikko rampata naulailemassa. Toivottavasti kurakelien loppuminen helpottaa tilannetta. Muilla kengillä ei ole niin väliä, kunhan vasemmassa takasessa vaan pysyy. Löydettiin meille sopiva kenkämerkki, KW. Ne on justiin sopivasti Mustadin kenkiä pienemmät, kun Mustadin kengistä koko 2 on liian pieni ja 3 liian iso, KW:n kengistä koko 3 on lähes täydellinen.

Eeeen tuu!