Ja niin vain tuli uusi vuosi

Oon aika tekniikan ihmelapsi! Mozillassa ei toimi Flashplayer, tai toimii, mutta koko kone menee ihan solmuun. Explorerilla toimii ilman ongelmia, mutta siinä on joku tolkuttoman vanha versio, jota en saa jostain syystä päivitettyä. Lisäksi mua tympii tuo kämänen banneri edelleen, joten latasin Photoshop 11 kokeiluversion, mutten saanut silläkään mitään aikaan. Kahdeksan vuotta takaperin meillä oli joku versio tuosta, ja sillä sai jollain työkalulla kätevästi häivytettyä kuvia hiiren rullaa pyörittämällä. Olkoot, eiköhän tuo vielä kesään asti mene. :)

Mulla on työnalla ihan kiitettävä määrä postauksia, osa jopa lokakuulta asti:
- Vuosi 2012 osa 2
- Varustepostaus pt.2
- Kuinka innostuin raveista
- Kysymyspostaus
- (Kakaran)tulevaisuuden näkymät
- Kakaran hyvät ja huonot puolet/mistä asioista pidän siinä
- Kirjoittajan esittely

Toiveitan minkä koitan saada ensimmäiseksi loppuun?

Niin, vuosi tosiaan otti ja vaihtui, jälleen. Yleensä vuoden vaihtuminen tuntuu haikealta ja epämukavalta, mutta jostain syystä tää vuosi on äärimmäisen tervetullut! Salamatkustajan saapumiseen on enää reilu viisi kuukautta.. Vuoden vaihdetta ei myöskään tullut juhlittua, sillä työt kutsuivat seuraavana aamuna klo 6.30. Suunnitelmissa oli olla täysin tietämätön vuoden vaihtumisesta, mutta rakkaat naapurit pitivät kyllä huolen, ettei se mennyt minultakaan ohi.
Tallinpitäjää en ole vielä tänä vuonna ehtinyt nähdä, mutta ilmeisesti hevoset olivat ottaneet raketit hyvin.
  Vuoden viimeiset vauvamasu-kuvaukset eivät kuitenkaan ihan menneet putkeen. Sunnuntaina 30pv oli suojasää ja ihan kiitettävän tuulinen päivä, jonka huomasi Kakarasta. Neiti oli aika virtaisella tuulella. Laitoin sen kiinni tallin edustalle ja katselin katolle. Tallinpitäjä kehoitti olemaan suojakeleillä varovainen, ettei jäädä lumien alle. Tulin siihen tulokseet, että nuo mitään tuolta alas tule, ei sieltä törrötä hiutalekaan. Kuvat saatiin otettua ja olin laittamassa loimea takaisin päälle, kun ne lumet nyt kuitenkin päättivät tulla alas. Niskaan lumet eivät tulleet, ne putosivat muutaman metrin meistä sivuun, mutta jokainen siinä tietenkin säikähti. Kakara yritti vetää itseään irti ja vetäytyä kauemmaksi. Tilanne kesti pari sekuntia, ja seuraava tapahtumaketju korkeintaan sekunnin sadasosan., lumentulo oli loppumassa ja hevonen rauhoittumassa, mutta neiti päätty vielä vähän nojata taaksepäin ja naps, leukaklipsi antoi periksi. Mamma poistui paikalta korostetun rauhallisesti, päällimäisenä tunteena näytti olevan 'jee mä oon irti!'.  Itseensä se ei tuosta(kaan) ottanut. Vaikka se saikin riimunsa rikki ja narun koukkuun niin tiukalle, että tarvittiin miesvoimia irroitukseen, niin pahempi paniikki taisi tulla allekirjoittaneelle. Kakara antoi helposti kiinni, ei puhaltanut, pörissyt, tuhissut eikä tärsissyt, seisoi aivan nätisti ja tyynenä paikallaan, kun itsellä oli jalat ihan makaroonia. Eipä meillä ainakaan tylsää ole. Vieläkään en ole onnistunut päättämään, oliko se irtipääsy hyvä vai huono juttu. Aivan varmasti neiti koittaa seuraavalla kerralla pääsekö tästä uudestaan karkuun, mutta ei se ollut illalla lotkauttanut korvaansakaan tapahtumapaikan ohi menessä.

Muuten meille kuuluu vaihteeksi parempaa. Maha pömpöttää mukavasti ja selkä ja jalkakin ovat paremmassa kunnossa. Selän painelua neiti ei noteerannut oikein miksikään. Vtj:n vuoninen ja siitä palanmatkaa ylöspäin on vielä turvoksissa ja vähän lämmin, mutta kintereeseen saa koskea ja siitä on lämpö hellittänyt. Takapää ei ole niin hutera ja vtj:n saa nostaa. Tai no, sai sen kipeänä ollesakin, mutta mahan alle vain. Taaksepäin viemisestä ei tullut mitään ja Kakara lähti karkuun, huiski hännällään ja yritti huitaista. Eilen sain katsoa kaikki jalat läpi ilmaan mitään hievahdusta.  Aika iso muutos reilussa kahdessa viikossa!
 Tallinpitäjä sanoi, että Kakara on vähentänyt vielä lisää melassinjuomista ja juo mielummin automaatista.