I know you'll be fine when the winds calm down

Hmmm... Koskahan olen viimeksi mennyt katsomaan Kakaraa, ja saanut kuulla että kaikki on hyvin? Siitä on kauan, ihan liian kauan. Muutosta on kulunut 1½ viikkoa, ja omistan taas melkein eri hevosen. Tänään käytiin neitiä morjestamassa, ja kuulumiset olivat pelkästään hyviä. Mamma oli muistanut pakata käytöstapansa mukaan, ja sai kehuja siitä kuinka mukava ja järkevä on. Ei ole kuulemmasta hötkyillyt eikä sählännyt ylimääräisiä. Ruokakin on maistunut niinkuin pitää eikä selkä näytä vaivaavan. Mammasta on tullut aivan extra rauhallinen. Se on kuin pystyyn kuollut, osasi jopa seistä paikallaan kun otettiin kuvia.
Edellisen kerran kun muistan K:n olleen jotain tuohon suuntaan, oli kun revähtäneitä nivelsiteitä oli hoidettu laaserilla.

Mamman lienee siis hyvä oikein hyvä olla. Kuvista näkee, että se on hieman väsynyt, mutta Salamatkustajan saapumiseen on enää reilu kaksi kuukautta, ja kaveri on toisinaan hyvin eläväinen. Normaaliin tapaan neiti jaksoi kuitenkin seurata tekemisiämme, kaipasi läheisyyttä eikä kiukutellut ollenkaan. Eiköhän tästä jotenkin päin selvitä toukokuuhun.

Kuvat hieman vääristävät, todellisuudessa neiti alkaa olla aika valtavissa mittasuhteissa.

Sinä oot se päätös, jonka pyörrän
Takki, jonka käännän
Vaikka pelottaa

Sinä oot se, mihin loppuu kohtuus
Mistä alkaa huulluus

Järjetön rakkaus 

Miksi se uskoo
Miksi se toivoo
Miksi se kärsii
Mutta kestää

Ja hei, postaus nro. 100 lähenee, ideoita?