And I hope that it gets better as we go on

Anteeksi taas kirjoitus tauko. Sadannen postauksen erikoispostausta en onnistunut kirjoittamaan, mutta sen sijaan tuli terveisiä Salamatkustajalta. Bloggeri päätti kadottaa vastaukset kyselystä, mutta sen mitä ehdin nähdä eniten suosiota saivat ehdotukset (Kakaran) tulevaisuudesta, varustepostaus ja kirjoittajasta lisää sekä kommentilla toivottiin ravipuolelle päätymisen kertomista. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada jotain aikaiseksi.



Ystävämme Blogger panttailee tekstejäni, joten kuulumissa palattakoon hässäkän alkuun. Kengityksessä maaliskuun puolessa välissä Kakara sai ikävästi verta vuotavan, pikkuriikkisen haavan otj:n säteeseen, ei tullut mitään. Viikkoa myöhemmin neiti oli onnistunut polkaisemaan samaisen jalan vuohiseen n. 10cm pitkän ja 0,5cm leveän ja syvän haavan. Lämmin ja turvoksissa, mutta ei kipeä eikä arka, käveli normaalisti, eikä siitäkään mitään akuuttia sitten poikinut. Kiirastorstaina otin Kakaran normaalisti käytävälle hoidettavaksi eriävien mielipiteiden kera (jää seisomaan korvat hörössä paikalleen eikä hievahda) ja kun neiti vihdoin taipui tahtooni huomasin että takapää ontuu, oikea? Ei, se hemmetin vasen jalka. Vuohinen ja puoli säärtä turvoksissa, kavioon asti lämmin ja välttää painon laittamista viimeiseen asti. Sisälle oli tullut ihan normaalisti, eli äksidentti oli sattunut ihan parin tunnin sisällä. Hoidoksi Care Fore - loimi (ainoa loimi jota K ei muuten katso pahalla silmällä!) 24/7 päällä, linimenttiä, homeopaattisia ja pakkolepo karsinassa, ulos Kakaraa ei saanut mitenkään päin vietyä, vaikka näki että mieli olisi tehnyt. Painon laitto jalalle teki tuhahdusten kerä kipeää. Onneksi sillä oli tallissa aina seurana joku.

Itse säikähdin alkuun että hankkariko taas, voi halvatun halvattu, kesäkuusta asti levossa ollut hevonen, ei ikinä ennen ontunut, ei jalkavikainen, ja pihakoristeena hajoaa! Tallinpitäjä meinasi että vika olisi ylempänä, eli todennäköisesti selkä. Ontumista jatkui aina tiistai-iltaan asti, mutta keskiviikkoaamuna se oli kadonnut yhtä mysteerisesti kuin oli tullutkin. Parin seuraavan päivän aikana Salamatkustaja sai syyt niskoilleen. Kun rupesi oikein seuraamaan, Kakara menee aina potkusarjojen aikana vaikeaksi. Kaveri on myös päättänyt asettua pysyvästi vasemmalle puolelle, ja Kakara ei ikinä tule issias-vaivastaan pääsemään, joten Salamatkustaja päätti kai valita viikoksi itselleen Kakaran kannalta kaikista hankalimman asennon.




Nyt kaikki on taas niinkuin pitää, ainakin toistaiseksi. Vähän laihtumaan mamma on päässyt. Nisät alkoivat täyttymään noin kaksi viikkoa sitten. Salamatkustajan saapumiseen ei ole enään kuin kuukausi. Huhhuh.. Meinaakohan meidän luonnonoikku jatkaa tutulla tyylillään ja pyöräyttää varsan ennen aikojaan? Jotenkin on semmoinen kutina, ettei tämäkään tule menemään ihan normaalilla tavalla.

Sunnuntaina käytiin pitkästä aikaa kiusaamassa reenaria ja Kt:tä. Tuntui kuin sieltä tallilta ei olisi ikinä poissa ollutkaan, vain Kakara puuttui. Molempien oli sitten pakko kysyä että joko on ori tälle vuodelle valittu. Nyt iski sekin kuume uudelleen ja kovasti tekisi toista varsaa mieli ja ehdokkaitakin olis mutta.. Aika näyttää mitä tulevan pitää.

Kuvat syksyltä 2011