27.6.2013

Ja ennenkuin tämä vuosi on ohi, kaikki on aivan toisin

Hengissä ollaan yhä ja yhtenä kappaleena. Kirjottelut on jääneet väliin, koska mitään ei ole tapahtunut. Tai on, muttei mitään sellaista, mistä voisi ainakaan vielä kirjoittaa.

 

Kakara voi hyvin. Se on peräti lihonnut! Ei paljoa eikä se hyvältä näytä vieläkään, mutta sen verran että huomaa kuitenkin. Selkää olen yrittänyt hoitaa homeopaattisilla ja Back On Trackilla, aina kun sen on iljennyt näillä keleillä laittaa selkään. Vuosi sitten, kun BOT:ia käytti, Kakara rupesi aina potkimaan ja huitomaan hetken päästä vtj:llään, nyt se ei piittaa loimesta mitään.



Kakaran kohtaloa on tullut pohdittua paljon. Oli niin helppoa sanoa ennen klinikalle lähtöä, että jos mitään ei voi tehdä, se lähtee Hahtolaan. Lopputulema oli se, ettei sille ainakaan ennen syksyä tule lähtöä. Se ei vaikuta siltä, että akuuttia lopettamisen tarvetta olisi, se ei kärsi. Pihakoristeen virkaa se toimittaa tuollaisenakin vielä kauan. Tilanne olisi toinen, jos se olisi yhtään surullisen oloinen tai hermostunut.
En vain voi lupua siitä vielä. Vajaan kuluneen 4vuoden aikana lähestulkoon kaikki on ollut jollain tapaa seurausta Kakarasta. Tulevaisuuden haaveet ovat pitkälti sen ympärillä. Se on mun paras kaveri.
Lisäksi elättelen edelleen toiveita, että sen saisi selän puolesta oireettomaksi. Ei selkä vaivannut jatkuvasti edes reenissä. Jos selän saisi oireettomaksi, sen voisi ehkä vielä joskus astuttaa. Ell näytti sille vihreää valoa niin kauan, kunnes kuuli että selkä vaivasi kantoaikana.
Romukoppaan saisin varmaan suosiolla heittää kaikki haaveet Kakaran kanssa, mutta en vieläkään suostu uskomaan, että tultiin näin pitkälle vain luovuttamaan.




Siinä olisi loistava seurahevonen jollekin, joka tarvitsee. Isä on monet kerrat sanonut, että jos tietäisikin jonkun hyvän paikan, missä tarvittaisiin kaveria, niin tuon voisi antaa ilmaiseksi. Mulla taas nousee aikalailla karvat pystyy moisesta ajatuksesta. Olisi aika vastuuntunnotonta laittaa tuollainen hevonen eteenpäin, koska ei kuitenkaan ikinä voi tietää mitä tapahtuu, elämä osaa olla arvaamatonta. Voisin harkita korkeintaan ylläpitoa, mutta miksi laittaa vahinko kiertämään, kun sen voi itsekin pitää. Kun Kakarasta ensimmäinen osuus ostettiin, päätin, että haluan nähdä sen viimeisenkin päivän, ja siitä pidän edelleen kiinni. Oli vähän huonosti selitetty, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan.


Kuten kuvista näkee, Änkyrää taas kiinnosti

6 kommenttia:

  1. Ehkä vielä on toivoa. Tosiaankin kun näin pitkälle olette päässeet niin loppuisiko kaikki oikeesti siihen,että ensin menee varsa ja sitten Kakara...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vaan suostu uskomaan, että tää olis nyt tässä. Ainahan me ollaan jotenkin kaikesta selvittä tähänkin asti..

      Poista
  2. Mun on ihan pakko sanoa, että ihailen sun asennetta. Osaat aina nähdä valoisat puolet ja se hyvä juttu :) ps. luin ton sun uusimman postauksen ja jos tuo pikkukaveri tulee sulle niin toivotaan sille ja sulle kaikkea hyvää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :) Mä en tosiaan enää uskalla edes toivoa että tuon kanssa menis paremmin :D Rohkeempaa olis varmasti luovuttaa, mutta kun on tänne asti päästä, niin ei vaan osaa.

      Poista
    2. Kyllä sen kans menöö paremmin, mä oon siitä varma! :D

      Poista
    3. Sen näkee sitte :) En ite tosiaan uskalla tän kaiken jälkeen odottaa enää yhtään mitään. Päivä kerrallaan etiä päin ja otetaan vastaan kaikki mitä tulee :)

      Poista