Sinun ja hevostesi kohtalo on jotain aivan käsittämätöntä. Olen todella pahoillani. Minä mietin että miten ihmeessä pysyy kasassa se ihminen tämän keskellä. Tuntuu todellakin kuin seisoisit lentohiekalla.. :(. Todella harvinaisen hurjia kohtaloita. Kun Kakaran kanssa on ollut mitä on, niin sitte KAKSI varsaa menettää..
Ei tätä vaan tajua. En voi mitenkään ymmärtää että Ollia ei enää ole :( Onneks matkalla oli ihmisiä joihin pystyi tukeutumaan. Tässä joutunu monet kerrat miettimään että mitä ihmittä elämä oikeen haluaa mun tekevän, pitäiskö nyt uskoa ja vaihtaa harrastusta vai suunnata uudelleen eteenpäin ja uskoa että ne tuurit kääntyy joskus? Ei tää voi näin vaikeeta olla..
Onhan se jatkettava jotta näkee miten Kakaran kanssa käy, kun aika vaan näyttää sen. Ja jos vaan mitenkään pystyy niin voisi ottaa sen toisen hevosen. Tää kaikki on jotenkin dragikoomista (onko se sana..), tarkoitan että ihankuin kohtalo potkisi vaan päähän. Ihan kuin olisi joku kirous että kaikki hevoset kuolee. Mutta ei se voi olla mahdollista. Jos tarpeeksi monta hevosta ostaa niin pakolla niistä joku elää jonkinmittaisen elämän. En halua vaikuttaa oudolta, mutta kyllä tää oikeesti ajatuksia herättää, et onko todella sen sinnikkyyden palkka, et ottais vielä seuraavan hevosen, vain se että sekin kuolisi..
Suuntaa vain eteenpäin hevosharrastuksen parissa, eihän sitä muuten koskaan saa tietää että kääntyykö se tuuri vai ei. Uskomatonta että edes sanon näin sillä jos minun hevoseni kuolisi olisin ainakin vuoden itkuhermoromahduksen partaalla heti kun näkisin tai ajattelisinkaan hevosta.. Edellinen elämäni hevonen ei ollut edes omani, mutta silti meni puoli vuotta etten käynyt lainkaan tallilla.
Sitä menee vaan kummasti lukkoon ja jotenkin tunnottomaksi kun se tulee eteen :( Parin päivän aikana oon huomannu, etten oo käsitelly Ollin poismenoa lähellekkään kokonaan. Oon kanssa miettiny, että onko tässä mitään mahdollisuutta pitää kahta hevosta, vai kuoleeko ne järjestänsä kaikki.. Olli oli liian täydellinen ollakseen totta, sen takia sen kai täytyi lähteä. Perjantaina suunnataan Ypäjälle huutokauppaan, ja siellä on 3-4 neljä joita aion koitaa. Jos sieltä joku jää käteen niin, sitte selviää saadaanko mekin onnistua kahden kanssa, vai pysyykö tää kauhu tasapainossa ainoastaa Kakaran kanssa. Emmä aio vielä luovuttaa.
Sinun ja hevostesi kohtalo on jotain aivan käsittämätöntä. Olen todella pahoillani. Minä mietin että miten ihmeessä pysyy kasassa se ihminen tämän keskellä. Tuntuu todellakin kuin seisoisit lentohiekalla.. :(. Todella harvinaisen hurjia kohtaloita. Kun Kakaran kanssa on ollut mitä on, niin sitte KAKSI varsaa menettää..
VastaaPoistaEi tätä vaan tajua. En voi mitenkään ymmärtää että Ollia ei enää ole :( Onneks matkalla oli ihmisiä joihin pystyi tukeutumaan. Tässä joutunu monet kerrat miettimään että mitä ihmittä elämä oikeen haluaa mun tekevän, pitäiskö nyt uskoa ja vaihtaa harrastusta vai suunnata uudelleen eteenpäin ja uskoa että ne tuurit kääntyy joskus? Ei tää voi näin vaikeeta olla..
PoistaOnhan se jatkettava jotta näkee miten Kakaran kanssa käy, kun aika vaan näyttää sen. Ja jos vaan mitenkään pystyy niin voisi ottaa sen toisen hevosen. Tää kaikki on jotenkin dragikoomista (onko se sana..), tarkoitan että ihankuin kohtalo potkisi vaan päähän. Ihan kuin olisi joku kirous että kaikki hevoset kuolee. Mutta ei se voi olla mahdollista. Jos tarpeeksi monta hevosta ostaa niin pakolla niistä joku elää jonkinmittaisen elämän. En halua vaikuttaa oudolta, mutta kyllä tää oikeesti ajatuksia herättää, et onko todella sen sinnikkyyden palkka, et ottais vielä seuraavan hevosen, vain se että sekin kuolisi..
PoistaSuuntaa vain eteenpäin hevosharrastuksen parissa, eihän sitä muuten koskaan saa tietää että kääntyykö se tuuri vai ei. Uskomatonta että edes sanon näin sillä jos minun hevoseni kuolisi olisin ainakin vuoden itkuhermoromahduksen partaalla heti kun näkisin tai ajattelisinkaan hevosta.. Edellinen elämäni hevonen ei ollut edes omani, mutta silti meni puoli vuotta etten käynyt lainkaan tallilla.
Sitä menee vaan kummasti lukkoon ja jotenkin tunnottomaksi kun se tulee eteen :( Parin päivän aikana oon huomannu, etten oo käsitelly Ollin poismenoa lähellekkään kokonaan. Oon kanssa miettiny, että onko tässä mitään mahdollisuutta pitää kahta hevosta, vai kuoleeko ne järjestänsä kaikki.. Olli oli liian täydellinen ollakseen totta, sen takia sen kai täytyi lähteä.
PoistaPerjantaina suunnataan Ypäjälle huutokauppaan, ja siellä on 3-4 neljä joita aion koitaa. Jos sieltä joku jää käteen niin, sitte selviää saadaanko mekin onnistua kahden kanssa, vai pysyykö tää kauhu tasapainossa ainoastaa Kakaran kanssa. Emmä aio vielä luovuttaa.