''Everyone must be wondering why we try,
why do we try''
Ainakin lähipiirissäni aiheutan ihmetystä. Joko sä oot laittanu sen tamman pois? Vieläkikö se sulla on? Laita ny se tamma pois ja osta uus. Harva jaksaa ymmärtää, miksi takkuan hevosen kanssa, jolla ei tee yhtään mitään. Todellisuudessa harva edes pitää Kakaran persoonasta ainakaan ensimmäisellä tapaamisella, paljon siitä saa kuulla pitkin poikin negatiivista kommenttia aina jälkeenpäin. Rauhaton ja kärsimätön, jota vieraat harvemmin kiinnostavat. Enhän minäkään siitä aikojen alussa pitänyt. Harva edes yrittää ymmärtää sitä, mutta ei Kakaran tarvitsekaan ketään muuta miellyttää. Näiden vajaan neljän vuoden aikana meidän välille on kehittynyt side, jota kukaan muu ei voi ymmärtää, eikä siihen voi kukaan koskettaa. Se on ainostaan mun ja Kakaran välinen, sanaton yhteenkuuluvuus. Sitä sidettä olisi tuskin koskaan syntynyt, jos kaikki olisi ollut vain ruusuilla tanssimista. Mulla ei kummoiset hevosmiestaidot ole, mutta Kakaran tunnen. Tosin vain miljoonasosan siitä, kuinka hyvin se tuntee mut. Se näkee mun läpi, tietää aina tarkalleen mitä ajattelen ja mitä meinaan, silloinkin kun en itse aina tiedä. Kakarasta luovun vasta sitten, kun on oikeasti pakko. Kaikista maailman hevosista pidän mieluiten sen, kun minkään muun. Rakas riepuni, kokenut lähes kaiken mahdollisen ja mahdottomankin, ja on silti edelleen niin täysissä sielun ja ruumiin voimissa, kuin tuo otus voi vain olla.
Sunnuntaina käytiin taas käppäilemässä kärryjen kanssa. Mua pelottaa aina suunnattomasti Kakaran reaktio, kun silat laitetaan. Rupeaako se protestoimaan? Onko se kipeä? Ei, ollut, vaikka se näytti karsinassa huonolta, se nuokkui valjastaessa, oli rauhallinen kokoajan ja käveli koko lenkin hyvin ja rennosti. Karsinassa liikkuminen (vaikka se asuukin edelleen 1,5hengen kämpässä) on kamalan näköistä ja kuuloista, mutta muutoin se liikkuu hyvin. Sille olisi pitänyt viime vuonnakin vain laittaa kylmästi kärryt perään ja käydä silloin tällöin kävelemässä, niin selkäkin olisi varmasti ollut parempi.
Tampereelta tultiin ison itkun kanssa takaisin, mutta aivan toivottoman synkkä se päivä ei kuitenkaan ollut. Onnistuin näyttämään Kangasalan todistusta kahdelle lääkärille, ja molempien ensimmäiset sanat olivat, että ompa tylysti kirjoitettu. Heidän mielestään pelkän lapun perusteella meidän tilanne ei ole ihan niin toivoton. Nättiä ajoa sillä voi ihan hyvin harrastaa niin kauan kun se ei tunnu kipeeltä. Lonkkakyhmy-vammaisia löytyy jonkun verran, eikä mikään mahdoton utopia ole, että hyvällä onnella Kakarankin saisi vielä radalle. Sitä ei koskaan tulla edes harkitsemaan, mutta kaikki tuo oli ilo kuulla. Kangasalalta sanottiin, että korkeitaan voi kävelyä mennä. Sekin riittää hyvin, kunhan ei tarvitse hyvästejä sanoa. Teivossa molemmat olivat sitä mieltä, että hevosen tila kohenee varmasti, kun se saa lihaksiaan takaisin tukemaan vammaa eikä varsahaaveitakaa tarvitse ihan vielä heittää kokonaan romukoppaan. Kakaran kanssa saadaan siis olla ainakin hetken vähän iloisemmissa tunnelmissa (kunnes taas....).
Mielessä on käynyt kirjoittaa Teivon reissusta postaus. Päivittäin käyn sen (ja Liekin tarinan) tapahtumat läpi, mutta eipä sieltä ole kertomista kuin omista ajatuksista päivan kulusta.
Sunnuntaina käytiin taas käppäilemässä kärryjen kanssa. Mua pelottaa aina suunnattomasti Kakaran reaktio, kun silat laitetaan. Rupeaako se protestoimaan? Onko se kipeä? Ei, ollut, vaikka se näytti karsinassa huonolta, se nuokkui valjastaessa, oli rauhallinen kokoajan ja käveli koko lenkin hyvin ja rennosti. Karsinassa liikkuminen (vaikka se asuukin edelleen 1,5hengen kämpässä) on kamalan näköistä ja kuuloista, mutta muutoin se liikkuu hyvin. Sille olisi pitänyt viime vuonnakin vain laittaa kylmästi kärryt perään ja käydä silloin tällöin kävelemässä, niin selkäkin olisi varmasti ollut parempi.
Tampereelta tultiin ison itkun kanssa takaisin, mutta aivan toivottoman synkkä se päivä ei kuitenkaan ollut. Onnistuin näyttämään Kangasalan todistusta kahdelle lääkärille, ja molempien ensimmäiset sanat olivat, että ompa tylysti kirjoitettu. Heidän mielestään pelkän lapun perusteella meidän tilanne ei ole ihan niin toivoton. Nättiä ajoa sillä voi ihan hyvin harrastaa niin kauan kun se ei tunnu kipeeltä. Lonkkakyhmy-vammaisia löytyy jonkun verran, eikä mikään mahdoton utopia ole, että hyvällä onnella Kakarankin saisi vielä radalle. Sitä ei koskaan tulla edes harkitsemaan, mutta kaikki tuo oli ilo kuulla. Kangasalalta sanottiin, että korkeitaan voi kävelyä mennä. Sekin riittää hyvin, kunhan ei tarvitse hyvästejä sanoa. Teivossa molemmat olivat sitä mieltä, että hevosen tila kohenee varmasti, kun se saa lihaksiaan takaisin tukemaan vammaa eikä varsahaaveitakaa tarvitse ihan vielä heittää kokonaan romukoppaan. Kakaran kanssa saadaan siis olla ainakin hetken vähän iloisemmissa tunnelmissa (kunnes taas....).
Mielessä on käynyt kirjoittaa Teivon reissusta postaus. Päivittäin käyn sen (ja Liekin tarinan) tapahtumat läpi, mutta eipä sieltä ole kertomista kuin omista ajatuksista päivan kulusta.
Kun nuo kuolee ihan vasten tahtoa ja itsestä riippumattakin, niin eihän sitä missään nimessä kolmatta "tapa", jos ei oo ihan pakko. Ihanaa kuitenkin (pelkään ees sanoa näin kun tulee melkeen taikauskonen olo tämän kaiken jälkeen, pitääkö nyt koputtaa puuta vai mitä?) että näytit useammalle eläinlääkärille noita teijän papereita. Joku syy sillekin on että just Kakara on vieläkin elossa, kaiken jälkeen. Siitä olen iloinen. Sillon yhessä vaiheessa kun oli varma että se varsa jää ja Kakru lähtee. Hirmusesti toivoisin, että Kakaran tarina saisi vielä onnellista jatkoa.
VastaaPoistaSe näytti tosiaan niin varmalta, että K lähtee ensin eikä Olli. Hullua miten nää asiat menee, Ollilla oli parhaat mahdolliset lähtökohdat elämälleen, ja silti tää ei niin loistavat lähtökohdat saanut kovanonnen kulkija vetää jälleen pidemmän korren. Oon joskus ajatellu, että Kakaran on pakko olla vähintään enkeli, ei se kyllä voi mitenkään tältä planeetalta olla. Onneks ikävän pelko oli liian kova, eikä tehty kesällä hätiköityjä ratkaisuja :) Kokoajan mä sen puolesta murehdin ja mietin että mitä jos.. Täytyy nauttia jokaisesta hetkestä, jonka sen kanssa saa viettää ja olla kiitollinen kaikesta ♥
PoistaÄlä sinä muiden puheista välitä, tee niin kuin itsestä oikealta tuntuu. Ja kun ikää tulee lisää niin et enää niin toisten puheista välitäkään.:)
VastaaPoistaArvaas montako kertaa olen itse saanut kuulla noita aamoja kommentteja omasta tammastani, joka on nyt 23-vuotias ja on ollut 6-vuotiaasta asti jalkavammainen. Siitosarvoskaan ei ole kun ei enää tule tiineeks. Eikä ole edes erityisen mukava luonne, edes omasta mielestäni saati kenenkään ulkopuolisen... Mutta jokin meidät yhdisti jo 22,5 vuotta sitten ja se sama yhteenkuuluvuus on kantanut kaikki nämä vuodet.
Niin, ne on niitten mielipiteitä :) Ei se keneltäkään muulta oo pois, jos itte haluaa takuta 'turhan' kanssa :)
PoistaMun mielestä tossa ei oo mitään "kummallista" että et halua luopua kakarasta!:)) Mä ainaki oon saanu semmosen käsityksen, että se on sulle tositositosi tärkeä, ja mä ymmärrän sua koska ite en pystyis semmosta hevosta laittaa pois joka ymmärtää sua paremmin kuin mikään/kukaan muu ja jota sä ymmärrät paremmin kuin mitään/ketään muuta! :) Joten pidä kakarasta kiinni niin kauan kuin siinä vaan henki pihisee!! :)
VastaaPoista:)
Poista