-

Perjantainen huutokauppa tuli nähtyä ja koettua. Olihan se ihan mielenkiintoinen kokemus, vaikkei sieltä kaiffaria sittenkään tarttunut mukaan, lähelle kyllä päästiin. Kyllä siinä sydän rupesi hakkaamaan, kun oman huudon kohdalla meklari pääsi jo toisen kohdalle, mutta sitten jonkun muun piti vielä mennä huutamaan enemmän. Hienoja hevosia ja hinnatkin nousivat kiitettävästi edellisvuodesta. Muutamaan otteeseen katsomossa kuuluinkin, että nytkö muka lama. Pieni valonpilkahdus tämäkin lajin tulevaisuuden kohdalla saatiin :)

Huutokaupan kallein varsa All Ready Match

Mulle sanottiin, että pitää lähteä maltilla matkaan ja plaaplaaplaa, mutta kuinka ollakaan, siinä kävikin niin että toppuuttelijat innoistuivatkin itse enemmän. Ja taisi muita harmittaa enemmän kuin itseä, että kaikki harkitut menivät yli budjetin. Jotenkin oli kokopäivän sellainen olo, etten halua toista hevosta ja näistä ei mikään jää kuitenkaan käteen. Vielä edellisenä päivänä olin kovaa ajatellut, että potki elämä vaan rauhassa päähän, en aio luovuttaa. Nyt elämä on ilmeisesti päättänyt manipuloida ajatuksia, kun ei päähän potkiminen auta.

Mutta ei tässä olla silti luovuttamassa. Kiire ei ole, mutta kokoajan puoliaktiivisesti etsitään uutta kaveria.  Lähipiirillä on ollut Liekin kuoleman jälkeen vähän hätä, että hylkään hevoset kokonaan, enkä yksin ole murheideni kanssa jäänyt, aina joku, yleensä monikin, melkein kaikki on myötäelänyt ja ollut tukena ja turvana. Kaikesta vastatuulesta huolimatta tiedän nyt löytäneeni tässä touhussa oman lokeroni jonne kuulun, ihmiset, joihin luotan ja joiden takia jo pelkästään ja joiden kanssa huvittaa jatkaa harrastamista.
Reenarille sanoin Ypäjällä, että jossei täältä löydy, niin sitten voisi suunnata katseet lahden tuolle rannalle. Kt:n kanssa tulikin eilen puhetta Kriterium huutokaupasta, ja sieltä löysin jo pari kivaa, mutta mitä Suomessa tekee edes puolilahjakkaalla nuorella Ruotsissa syntyneellä, kun ei ikäluokkakilpailuihin pääse (ellei jätä tai vie myöhemmin Ruotsin puolelle)? Rekisteröintimaksutkin ovat ainakin joskus olleet melkein tonnin luokkaa, jonkun sanoman mukaan. Ruotsista voi kuitenkin saada ihan kelpo starttareita hyvään hintaan. Suomesta löytyminen voi ollakin sitten vähän hankalempaa.
Eiköhän se 1-6-vuotias, asiallisen sukuinen, mielellään tamma jostain vielä tule vastaan (jos joku tietää niin saa vihjata). Tai sitten elämä päättää viimein lopettaa kiusaamisen, ja iskostaa suosiosta pysyvän ajatuksen ravien jättämisestä päähän, ja vaihdan vihdoin maisemaa. :) (Sen kun vielä näkisi, minne muka täältä lähtisin, täällä on aina oltu, täällä on kaikki eikä se elämä sen kummosenpaa pidemmän päälle missään muualla ole, hahhah).