Tirpu, lyhykäisyydessään se on vaan niin idiootti ettei siitä voi olla tykkäämättä. Ensimmäinen miete, joka tuli kun kaivoin vanhoja kuvia. Aina se on muka niin viattoman ja säälittävän näköinen. Nämä kaikki vuodelta 2010.
On todella hermoja raastavaan mennä ajamaan kun edellisellä lenkillä hevonen on pimahtanut aivan täysin. Siihen tosin löytyi syyt suurimmaksi osaksi muusta kuin hevosesta. Tuulinen päivä, kaksi epävarmaa kyytiläistä, kaksi muuta metsän siimeksestä yhtäkkiä ilmestynyttä valjakkoa ja ihan väärät kuolaimet. Kun näillä asetelmilla herkästi kuumuva saaliseläin meinaa lähteä kavereiden perään, saa vähän kipeää suuhunsa ja hätääntyy niin ei ole ihme että se rupeaa keulimaan ja sitten kieltäytyy liikkumasta, oltiin kärryillä tai riimunnarun päässä, ja keulii vähän lisää.
On todella hermoja raastavaan mennä ajamaan kun edellisellä lenkillä hevonen on pimahtanut aivan täysin. Siihen tosin löytyi syyt suurimmaksi osaksi muusta kuin hevosesta. Tuulinen päivä, kaksi epävarmaa kyytiläistä, kaksi muuta metsän siimeksestä yhtäkkiä ilmestynyttä valjakkoa ja ihan väärät kuolaimet. Kun näillä asetelmilla herkästi kuumuva saaliseläin meinaa lähteä kavereiden perään, saa vähän kipeää suuhunsa ja hätääntyy niin ei ole ihme että se rupeaa keulimaan ja sitten kieltäytyy liikkumasta, oltiin kärryillä tai riimunnarun päässä, ja keulii vähän lisää.
Kantapään kautta piti oppia sekin, että katso ensin hevosen suuhun, ennenkuin valitset kuolaimet. Olettamus kyllä nää perusnivet on ihan hyvät kun niillä on ennenkin pärjätty meni aivan metsään. Jossakin yhteydessä oli kyllä tullut ilmi, että Kakaralla on matala kitalaki, mutta nyt se ainakin meni kalloon. Nivelet vaihtoon ja suora puoltajankuolan suuhun siinä toivossa, että kun se pysyi startissakin sillä käsissä, niin ehkä se pysyy kotonakin.
Kummasti oli toissapäivänä parempi ajaa. Vaikka itse en ohjiin koskenut (olin valmiudessa loikkaamaan kyydistä taluttajaksi), sen huomasi. Pihassa se malttoi odotella paremmin että minäkin pääsin hyppäämään kyytiin ja jarrutkin pelasivat paremmin ilman turhaa vänkäämistä. Tallin ajopaikat ovat vain vähän huonot meidän kannalta, 1,5km suora, joka päättyy metsään ja kääntöpaikka - jarruista ja näköjään toimivuudesta kun ei aina ole takeita.
Viime reissulla Kakara oli jo alusta asti kukkuu, kyttäsi kaikkea, meinasi kokoajan lähteä ja pörisi, mutta nyt se käveli rauhassa, ei kytännyt ja oli jopa hieman nahkea menemään. Aikaisemmin sen ei ole annettu juosta kun se oli niin kauan liikuttamatta ja nyt sitä ei huvittanut. Sateiden jäljiltä pohja oli hieman pehmeä ja muhkurainen, joten Kakaralla eivät jalat kai ihan pitäneet. Se ei aivan letkeimmillään ollut, mutta ei kuitenkaan ravannut ollenkaan huonosti. Pää ei hakenut, takapää ei pomppinut, se juoksi tasapainoisesti ja suorassa, takajaloista ei huomannut eroa. Päästiin 'onnettomuuspaikalle', eli toiseen päähän ongelmitta, mutta sitten neiti pysähtyi paskalle ja siihen jäätiin. Koitettiin saada nätisti ohjilla vihjailemalla hevonen liikkeelle, mutta Kakara seisoi vain paikallaan, käänsi välillä päänsä ja katsoi happamasti. Hyppäsin pois, kävelin sen ohi ja puhelin iloisesti, tuu nyt ei oo mitään hätää, ei sieltä ketään tuu. Ei, se seisoi edelleen ja katsoi muhun. Laitoin narun riimuun ja sitten se suostui liikkumaan, onneksi ilman vastalauseita. Kääntyminen meni hyvin ja takaisin päin päästiin hyvin niin kauan kunnes piti pysähtyä että rautakanki pääsee kyytiin, ja siihen jäätiin, taas. Nyt piti isänkin tulla taluttamaan, että päästiin liikkeelle. Sen jälkeen pysähtymiset ja liikkeelle lähdöt menivät ongelmitta taluttajalla ja ilman. Kertaakaan se ei onneks meinannut keulia eikä singota mihinkään.
Hienoa, kun ennen niin melkein pomminvarma ex-ravuri 6v tilttaa näin. Onnistuttiinko pilaamaan se? On sillä ennenkin ajanut epävarma kuski nivelillä kun kavereita tulee edestä ja takaa, muttei se ole koskaan vielä tuollainen ollut. Säikähdin jo pahemman kerran, että nyt on jokin hätänä, mutta sitten muistin että se tuppaa aina olemaan syksysin vähän kummallinen - loukannut itsensä tuulisena syyspäivänä? Se vääntelee ja kääntelee päätään ja leikkii kuolaimella ajossa. Pelkäsin sen stressaavan sillätavoin, mutta ainahan se rupeaa leikkimään kun jotain laitetaan suuhun. Kielisiteen kanssa se vasta riemastuukin, ja ilman sitä kieli on rusetilla kuolaimen ympärillä.
Kai sitä reppanaa pelottaa, että metsästä tulee taas joku. Kaksi ekaa lenkkiä se meni aivan ongelmitta. Tai sitten se on henkimaailmaan juttuja, jossain siellä takamailla on käsittääkseni hautapaikka. Itsellekin tulee jotenkin aavemainen olo mitä kauemmas tallista mennään, mutta se voi olla myös vain turvattomuuden tuntua.
Mene ja tiedä. Uskon ja toivon että syynä ei ole kuitenkaan kivut. Valjastaessa Kakara on hyvin rauhallinen, selkä ei ole ollut kipeä eikä se ole laihtunut. Huolta siis taas piisaa. Se saa pitää fleecevuorellista sadetakkia ulkona, satoi tai paistoi, tuuli tai ei, ja BOT - verkkoloimea sisällä iltapalaan asti selkänsä takia vaikka kasvattaisi metrin talvikarvan. Se on ollut viimeaikoina kohtalaisen tinttaisella päällä, mutta niinkuin sanoin, se ei tähän aikaan vuodesta ole sinällään uutta. Pitää seurata tilanteen kehitystä. Eilen Kakara sai olleen kultakengät 4:n ja 7:n millin nastoilla, mutta en ehtinyt paikalle ajoissa enkä huomannut sanoa että kengät ovat erilaisia. Takana on nyt 4mm kengät ja edessä 7mm. Pääasia että on kuitenkin jotain pitoa takana, ja ehkei niistä pääse niin suurta balanssieroa syntymään, että etukengät lentäisivät heti (toivotaan toivotaan!). Ne kun eivät saisi olla yhtään painavemmat. Viime syksynä sillä 15x6 edessä ja takana 15x5 nastakengät ja etukengät taisivat lentää ekan päivän aikana. Silloin se tosin oli selästä hellänä. Kengittäessä se oli saanut riimunsa rikki, mutta ei ollut kuitenkaan kuulemmasta kovin paha laittaa. Ai hitto että se onkin niin ihanan hermo- ja stressivapaa mussukka ♥ Onnea jos pysyitte näissä pätkivissä ajatuksissa mukana.
Kummasti oli toissapäivänä parempi ajaa. Vaikka itse en ohjiin koskenut (olin valmiudessa loikkaamaan kyydistä taluttajaksi), sen huomasi. Pihassa se malttoi odotella paremmin että minäkin pääsin hyppäämään kyytiin ja jarrutkin pelasivat paremmin ilman turhaa vänkäämistä. Tallin ajopaikat ovat vain vähän huonot meidän kannalta, 1,5km suora, joka päättyy metsään ja kääntöpaikka - jarruista ja näköjään toimivuudesta kun ei aina ole takeita.
Viime reissulla Kakara oli jo alusta asti kukkuu, kyttäsi kaikkea, meinasi kokoajan lähteä ja pörisi, mutta nyt se käveli rauhassa, ei kytännyt ja oli jopa hieman nahkea menemään. Aikaisemmin sen ei ole annettu juosta kun se oli niin kauan liikuttamatta ja nyt sitä ei huvittanut. Sateiden jäljiltä pohja oli hieman pehmeä ja muhkurainen, joten Kakaralla eivät jalat kai ihan pitäneet. Se ei aivan letkeimmillään ollut, mutta ei kuitenkaan ravannut ollenkaan huonosti. Pää ei hakenut, takapää ei pomppinut, se juoksi tasapainoisesti ja suorassa, takajaloista ei huomannut eroa. Päästiin 'onnettomuuspaikalle', eli toiseen päähän ongelmitta, mutta sitten neiti pysähtyi paskalle ja siihen jäätiin. Koitettiin saada nätisti ohjilla vihjailemalla hevonen liikkeelle, mutta Kakara seisoi vain paikallaan, käänsi välillä päänsä ja katsoi happamasti. Hyppäsin pois, kävelin sen ohi ja puhelin iloisesti, tuu nyt ei oo mitään hätää, ei sieltä ketään tuu. Ei, se seisoi edelleen ja katsoi muhun. Laitoin narun riimuun ja sitten se suostui liikkumaan, onneksi ilman vastalauseita. Kääntyminen meni hyvin ja takaisin päin päästiin hyvin niin kauan kunnes piti pysähtyä että rautakanki pääsee kyytiin, ja siihen jäätiin, taas. Nyt piti isänkin tulla taluttamaan, että päästiin liikkeelle. Sen jälkeen pysähtymiset ja liikkeelle lähdöt menivät ongelmitta taluttajalla ja ilman. Kertaakaan se ei onneks meinannut keulia eikä singota mihinkään.
Hienoa, kun ennen niin melkein pomminvarma ex-ravuri 6v tilttaa näin. Onnistuttiinko pilaamaan se? On sillä ennenkin ajanut epävarma kuski nivelillä kun kavereita tulee edestä ja takaa, muttei se ole koskaan vielä tuollainen ollut. Säikähdin jo pahemman kerran, että nyt on jokin hätänä, mutta sitten muistin että se tuppaa aina olemaan syksysin vähän kummallinen - loukannut itsensä tuulisena syyspäivänä? Se vääntelee ja kääntelee päätään ja leikkii kuolaimella ajossa. Pelkäsin sen stressaavan sillätavoin, mutta ainahan se rupeaa leikkimään kun jotain laitetaan suuhun. Kielisiteen kanssa se vasta riemastuukin, ja ilman sitä kieli on rusetilla kuolaimen ympärillä.
Kai sitä reppanaa pelottaa, että metsästä tulee taas joku. Kaksi ekaa lenkkiä se meni aivan ongelmitta. Tai sitten se on henkimaailmaan juttuja, jossain siellä takamailla on käsittääkseni hautapaikka. Itsellekin tulee jotenkin aavemainen olo mitä kauemmas tallista mennään, mutta se voi olla myös vain turvattomuuden tuntua.
 |
| Hetkiä, jolloin kaikki meni vaihteeksi putkeen ja rakastettiin toisiamme yli kaiken. *köh* |
Mene ja tiedä. Uskon ja toivon että syynä ei ole kuitenkaan kivut. Valjastaessa Kakara on hyvin rauhallinen, selkä ei ole ollut kipeä eikä se ole laihtunut. Huolta siis taas piisaa. Se saa pitää fleecevuorellista sadetakkia ulkona, satoi tai paistoi, tuuli tai ei, ja BOT - verkkoloimea sisällä iltapalaan asti selkänsä takia vaikka kasvattaisi metrin talvikarvan. Se on ollut viimeaikoina kohtalaisen tinttaisella päällä, mutta niinkuin sanoin, se ei tähän aikaan vuodesta ole sinällään uutta. Pitää seurata tilanteen kehitystä. Eilen Kakara sai olleen kultakengät 4:n ja 7:n millin nastoilla, mutta en ehtinyt paikalle ajoissa enkä huomannut sanoa että kengät ovat erilaisia. Takana on nyt 4mm kengät ja edessä 7mm. Pääasia että on kuitenkin jotain pitoa takana, ja ehkei niistä pääse niin suurta balanssieroa syntymään, että etukengät lentäisivät heti (toivotaan toivotaan!). Ne kun eivät saisi olla yhtään painavemmat. Viime syksynä sillä 15x6 edessä ja takana 15x5 nastakengät ja etukengät taisivat lentää ekan päivän aikana. Silloin se tosin oli selästä hellänä. Kengittäessä se oli saanut riimunsa rikki, mutta ei ollut kuitenkaan kuulemmasta kovin paha laittaa. Ai hitto että se onkin niin ihanan hermo- ja stressivapaa mussukka ♥ Onnea jos pysyitte näissä pätkivissä ajatuksissa mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti