Sua kaipaan niin...

'Do you remember and long for the past...'

 '...When love was eternal and joy seemed to last...'

 '... Yesterday...'

'... Forever is gone...'

'That morning light I'll always remember,

And these August night,

Cold as December...'

Vuosi sitten.. Siitä on pitkä, mutta kaiken voi elää uudestaan kuin eilisen. Rakas Olli.. Itkettää vieläkin.. Puoli vuotta se otti, ennenkuin ensimmäisen kerran alkoi tuntua siltä että ehkä tämä tästä eikä itkettänyt ihan joka päivä. Kuinka pikku-jätkää onkaan ikävä. Siihen piti suhtautua 'vain hevosena'. Olli ehti olla peräti kaksi viikkoa, mutta siitä ajassa siitä tuli toinen elämäni hevonen, melkein yhtä tärkeä kuin Kakarasta... Ja se on paljon sanottu.. Kuulen vieläkin mielessäni ne sanat, 'teille ei valitettavasti ollut tarkoitettu yhteistä tarinaa...'. Helpompi tämä olisi kuvailla kappaleiden sanoilla kuin omilla.. 

Rakas pikkumies... Sinä kesänä Olli oli valo ja toivo sen kaiken pimeyden, surun ja epätoivon keskellä... Jo ennen tuloaan siitä tuli tärkeämpi kuin myönsin ja osasin edes itsekään ymmärtää. Samanlaista hevosta ei tule enää koskaan vastaan. Mistää asiasta ei tule koskaan sitä samaa tunnetta, kuin silloin kun herran esittelysivun sattumalta eteeni sain. 'Se on siinä, tuon mä tahdon!'. Olli merkitsi todella paljon. Sitä onnentunnetta ei voi sanoin kuvata eikä unohtaa koskaan. Sen muisto lämmittää vieläkin, ja lämmittää varmasti läpi koko elämän. Rakas pieni aarteeni, nallekarhu, herrasmies... Olin siitä ylpeä ja tulen aina olemaan. Kumpa vielä kerran saisin sankarini nähdä ja sitä rapsutta... ♥