Lv-o Ranch Oliver *12
I. Make It Happen
E. Yankee Apples
EI. Muscles Yankee
Tosiaankin, Oliver, tai Olli, kumpi vaan. Kuten aikaisemmin kerroin, tässä on tulos pahaa-aavistomattomasta Hippoksen selailusta, jonka suoritin kesäkuussa. Vannoutunut tammaihminen, jonka piti heittää hyvästit raviurheilulle, ostikin oriin. Olisin Kakarasta halunnut Make It Happenilaisen varsan, mutta koska en todennäköisesti sellaista koskaan saa, päätin katsoa Hippoksen sivuilta keiltä ko. oriin varsoja löytyy. From Aboven varsoja katsoin myös, mutta ainoa myynnissä oleva varsa löytyi Pekka Korvelta, ja sillä oli emänä vaatimattomasti Salima Om, joten sen sai unohtaa heti kättelyssä. MIH:n astutusluettelosta silmään pisti, että Katri Rantalalle oli syntynyt yksi, ja suuntasin hänen Ranch Stablelin sivuille. Jos muista varsoista siihen mennessä oli tullut tunne ihan kiva, Oliverin kohdalla loksahti leuka, ton mä haluan! Illan aikana laitoin sähköpostia, ja jäin odottelemaan. Juhannus sotki kuluvaa viikkoa, maanantaina 24.6 kävimme Saharan tallilla, ja heti seuraavana päivä hyppäsimme junaan ja suuntasimme etelään Oliveria katsomaan. Perillä odotti pienehkö (kuten Katri oli viestiin kirjoittanut), auringon haalistama musta varsa. Herra tuotiin pihalle esittäytymään, ja kaikin puolin se miellytti silmää, pienempi se tosiaan oli kuin edellisenä päivänä nähdyt MIT:laiset (isompi kuitenkin kuin Photocopyn siskon Conway Hallilainen varsa), ja paljon pienenpi kuin samanikäinen tarhakaverinsa (joka oli melkein reilun 2vuotiaan kokoinen), muttei mikään toivoton kirppu. Suorat jalat, hyvin hoidetut kaviot, mukavan pyöressä kunnossa, ja kaikkea muuta, kuin mitä Kakara oli maailmalle lähdettyään. Molemmat hevoset ovat pihatossa kasvaneita, ja ero on kuin yöllä ja päivällä Ollin eduksi. Herrasta näki, että se on hoidettu todella hyvin, eikä unohdettu pihaton nurkkaan vain odottamaan, että joku sattuisi sen ostamaan.
Ollia kehuttiin kiltiksi ja järkeväksi, ja siltä se vaikuttikin. Se seisoi nätisti ja kuuliaisesti paikallaan, vaikka tietysti vähän piti näyttää hapanta naamaa, kun piti peruuttaa että jalat olisivat paremmin esillä. Kaverukset pääsivät laitumelleen, päivä oli todella hiostava, joten ei siinä huvittanut sen paremmin ihmisiä kuin hevosia juosta, mutta sen verran mitä herra viitsi hölkätä, se pisteli näppärästi menemään.
Kotiin päästyämme tutkin vielä huutokauppa listan läpi, edelleenkin kiinnosti ne samat hevoset. Kävi todella hyvä onni, että kaikista löytyi kuvat. Istuin naama kiinni ruudussa ihmittelin, vertasin ja mietin, Olli miellytti kaikista eniten, suku oli asiallinen, emälinjalta löytyy kauempaa kovia nimiä ja läheltäkin hyviä. Samankaltaisella isä-emänisä yhdistelmällä on tullut Kriterium-voittaja Bosses Lily. Laitoin vielä Kt:lle postia kaikista varsoista. Päätös alkoi olla aika selvä. Hevosen hinta jäi sopivasti budjetin rajoihin. Mietin, pystynkö pitämään kaksi hevosta, pystyn, jos tekee tiukkaa niin vaihto kokopäivätyöhön auttaa kummasti asiaa. Olisihan niitä halvemmallakin saanut, mutta nyt ei kiinnostanut enää niin paljoa, että kelpaisi mikä vaan ja mulla on vähän 'kerralla ja kunnolla'-pakkomielle. Mitään tarvetta ei edelleenkään ollut hankkia uutta. Sen piti olla sellainen, joka miellyttää oikeasti kaikin puolin. Mietittyäni kaikki asiat läpi, tulin siihen tulokseen, että ei mulla oikeastaan ole sellaista painavaa syytä, miksi en tälle matkalle lähtisi. Sukua, rakennetta ja luonnettakin löytyy, joten lähtökohdat ovat hyvät, mutta aika ja tuurit näyttää mihin asti päästään. Matallalla profiililla päivä kerrallaan eteenpäin :)
Ollia kehuttiin kiltiksi ja järkeväksi, ja siltä se vaikuttikin. Se seisoi nätisti ja kuuliaisesti paikallaan, vaikka tietysti vähän piti näyttää hapanta naamaa, kun piti peruuttaa että jalat olisivat paremmin esillä. Kaverukset pääsivät laitumelleen, päivä oli todella hiostava, joten ei siinä huvittanut sen paremmin ihmisiä kuin hevosia juosta, mutta sen verran mitä herra viitsi hölkätä, se pisteli näppärästi menemään.
Kotiin päästyämme tutkin vielä huutokauppa listan läpi, edelleenkin kiinnosti ne samat hevoset. Kävi todella hyvä onni, että kaikista löytyi kuvat. Istuin naama kiinni ruudussa ihmittelin, vertasin ja mietin, Olli miellytti kaikista eniten, suku oli asiallinen, emälinjalta löytyy kauempaa kovia nimiä ja läheltäkin hyviä. Samankaltaisella isä-emänisä yhdistelmällä on tullut Kriterium-voittaja Bosses Lily. Laitoin vielä Kt:lle postia kaikista varsoista. Päätös alkoi olla aika selvä. Hevosen hinta jäi sopivasti budjetin rajoihin. Mietin, pystynkö pitämään kaksi hevosta, pystyn, jos tekee tiukkaa niin vaihto kokopäivätyöhön auttaa kummasti asiaa. Olisihan niitä halvemmallakin saanut, mutta nyt ei kiinnostanut enää niin paljoa, että kelpaisi mikä vaan ja mulla on vähän 'kerralla ja kunnolla'-pakkomielle. Mitään tarvetta ei edelleenkään ollut hankkia uutta. Sen piti olla sellainen, joka miellyttää oikeasti kaikin puolin. Mietittyäni kaikki asiat läpi, tulin siihen tulokseen, että ei mulla oikeastaan ole sellaista painavaa syytä, miksi en tälle matkalle lähtisi. Sukua, rakennetta ja luonnettakin löytyy, joten lähtökohdat ovat hyvät, mutta aika ja tuurit näyttää mihin asti päästään. Matallalla profiililla päivä kerrallaan eteenpäin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti